Kun Adolf Ivar Arwidsson poliittisen kirjoittelunsa takia lähti maanpakoon Ruotsiin vuonna 1823, kumouksellinen maine oli jo kiirinyt hänen edelleen. Virkaa tai työtä ei Ruotsin varovaisen ulkopolitiikan takia tahtonut löytyä, joten Arwidsson joutui elättämään itsensä sekalaisilla kirjoitustöillä. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai Ruotsin kansalaisuuden ja pääsi henkilökohtaisten suhteidensa avulla Kungliga biblioteketin amanuenssiksi. Lue lisää »
Yliopistossa tapahtuvien suurien muutosmyllerrysten keskellä dekaani Arto Mustajoki ja varadekaani Hanna Snellman päättivät, että nyt jos koskaan on kutsuttava apujoukkoja laajentamaan ajattelua. Syntyi idea Humanistiklubista, joka voisi kokoontua eri teemojen äärelle eri kokoonpanoissa. – Tarvitaan raikkaita ajatuksia ja rautaista eri alojen ammattitaitoa akateemisen maailman ulkopuolelta. Alumnimme ovat meille erittäin tärkeitä kumppaneita, painottaa Hanna Snellman. Lue lisää »
Mistä haaveilen? Monesta asiasta, esimerkiksi siitä, että saisin nähdä yliopistomme kehittyvän aidosti kansainväliseksi työympäristöksi. Tai siitä, että saisin elää päivän, jona Suomen valtion päämieheksi valittaisiin henkilö, jolla on afrikkalaiset sukujuuret. Lue lisää »
Kaksi ehkä kaikkein kiinnostavinta kurssia aivan opintojeni alussa Joensuussa olivat murteet ja sosiolingvistiikka – kielen alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu. Vuorovaikutustutkimus kuitenkin vei mukanaan. Vielä 1980-luvulla sosiolingvistisen ja keskustelunanalyyttisen tutkimuksen perusoletusten välillä vallitsi syvä juopa. Sosiolingvistisen tutkimuksen käsitys kielenkäytöstä ja ihmisten sosiaalisista identiteeteistä vaikutti staattiselta, kun taas keskustelunanalyyttinen tutkimus ei tuntunut tavoittavan laajempaa yhteiskuntaa; sosiolingvistit laskivat suuresta aineistosta äänne- ja muotopiirteitä, keskustelunanalyytikot analysoivat pienehköjä keskustelukatkelmia hyvin tarkasti. Lue lisää »
Haaveenani voisi olla akateemisen elämän puolella johtajakauden jälkeen paneutua humanististen tieteiden tieteenteoriaan – humanistisen tutkimuksen kognitiiviseen ja sosiaaliseen profiiliin. Tarve on aivan ilmeinen: olen ollut tiiviisti mukana erilaisissa etenkin eurooppalaisissa järjestöissä kehittämässä monitieteistä tutkimusta, jossa mukana ovat olleet humanistit ja yhteiskuntatieteilijät, mutta yleensä myös luonnontieteilijät sekä bio- ja ympäristötieteilijät, etenkin biolääketieteen harjoittajat. Lue lisää »
Olin nuorena professorina hyvin kriittinen yliopiston hallintoa kohtaan. Sitten tajusin, että on liian helppoa huudella takarivistä, jos ei itse uskalla ottaa vastuuta asioiden hoitamisesta. Tämä asenne on vienyt monenlaisiin tehtäviin: dekaaniksi, vararehtoriksi, Suomen Akatemian toimikunnan ja hallituksen puheenjohtajaksi, Suomalaisen Tiedeakatemian esimieheksi, tutkimus- ja innovaationeuvoston jäseneksi. Kaikki ovat olleet aivan upeita paikkoja päästä kehittämään suomalaista akateemista kulttuuria. Kaikkein vaativin tehtävä on kuitenkin ollut laitosjohtajan tehtävä. Siinä on ihan iholla niiden ihmisten kanssa, joita päätökset koskevat. Lue lisää »
Väitetään, että maailman suurin ongelma on se, että ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Se johtaa pieniin kömmähdyksiin arkielämässä ja vakaviin konflikteihin kansojen välillä. Eroavuudet ihmisten maailmankuvissa lisäävät väärinymmärryksen riskiä. Siksi kulttuurienvälinen dialogi on taitolaji. Toisaalta arkikeskustelussa tuttujen ihmisten kanssa väärinymmärryksiä tapahtuu enemmän kuin kommunikaatiossa ulkomaalaisten kanssa. Selityksiä tulee etsiä kielen ohella ihmisen käyttäytymisen motiiveista ja aivojen toiminnan rajoituksista. Lue lisää »
Humanistilla ei ole uraa – tai ainakaan urasuunnittelua, oli opiskelijasukupolveni sivistysyliopistohenkinen motto. Jälkikäteen katsoen työelämään orientoitumiseni näyttää kuitenkin lähes ohjelmalliselta. Tartuin mielenkiintoiselta vaikuttaviin keikkatyötarjouksiin ja sain käytännön kokemusta arkistojen penkomisesta, haastattelututkimuksesta ja aikataulujen kunnioittamisesta. Lue lisää »
Ilmari Kiannon kirjailijanuraa kesti yli 60 vuotta, sisältäen yli 60 teosta. Käsitys hänen urastaan ja elämästään on pitkälti hänen itse luomansa kirjailijalegendan tuotosta. Kiannon elämään ja tuotantoon kuului sivistyneistön kritiikkiä, seksuaalisten kysymysten pohdintaa sekä arvostelua kirkkoa, uskontoa ja politiikkaa kohtaan. Lue lisää »
Suomalaisen peruskoulun yhtenä tavoitteena on, kuten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2004 korostavat, ihminen, joka ”osa… Lue lisää »
Jäsenyys Suomen Akatemian Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnassa vuosina 2010–2015 on johtanut lukuisiin valmistelu- ja ohjausryhmiin Akatemian sisällä. Näitä ovat mm. Kansallisen tutkimusinfrastruktuurien asiantuntijajaoston (FIRI) jäsenyys vuosina 2013–2015, Akatemian huippuyksikkötyöryhmän jäsenyys, Akatemian Ihmisen Mieli, Synteettinen biologian (FinSynBio) ja Biotalous- ohjelmien ohjausryhmien jäsenyys, sekä BioFuture2015 valmisteluryhmän jäsenyys. Lue lisää »
Germaanisen filologian tuoreen professorin Hugo Suolahden hallintotehtäviin soveltuva mielenlaatu huomattiin yliopistossa nopeasti. Professuurin tuomien hallinnollisten tehtävien lisäksi hän sai kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1913, Hämäläis-Osakunnan inspehtorin kunnianarvoisan tehtävän. Lue lisää »
Lotte Tarkan mukaan vanhan runokulttuurin ainutlaatuisuus myös velvoittaa: ”Aineisto on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja lavealti dokumentoitu. Kansainvälisen tutkijayhteisön kiinnostus on suurta, mutta itse runot ovat kuitenkin kielimuurin takana, ja runokieltä taitavien velvollisuus on tuottaa tietoa tästä maailmanperintökohteesta. Sitähän nämä runot ovat. Ja arkistot, joissa niiden muistiinpanoja säilytetään.” Lue lisää »
Siirtyessään Helsingin yliopistoon 2014 Timo Honkela korosti juhlaluennossaan humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen merkitystä Lue lisää »
Kuten me kaikki tiedämme, tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Lue lisää »
Peter Stadius perusti vuonna 2014 tutkijaverkoston Mapping North and South in Europe (NASE), jonka yhteydessä on järjestetty jo yksi konferenssi ja kolme työpajaa. Verkosto tutkii pohjoista ja etelää pitkäaikaisina ajatusmalleina mielikuvissa Euroopan kartasta. Lue lisää »
Somerolla varttuneelle Mauri Antero Nummiselle kehittyi jo lukiossa tavoitteeksi päästä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Kansantaloustieteilijän uraa kaavaillut Numminen aloitti opintonsa valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1960. Opintojen edetessä hän haki opinto-oikeutta humanistiseen tiedekuntaan ja jatkoi kahden tiedekunnan opiskelijana. Sosiolingvistiikkaan viehättynyt Numminen luki sivuaineinaan muun muassa suomea ja suomalais-ugrilaisia kieliä sekä kansanrunoutta, kansatiedettä ja teoreettista filosofiaa. Lue lisää »
Museon johtaminen on muutosjohtamista. Yhteiskunta ja yliopisto muuttuvat ja museon on vastattava uusiin haasteisiin. Ulkoisesti johtajan työ koostuu kokous-, neuvottelu- ja hallintotyöstä. Sisällöllisesti keskeistä työssäni on kuitenkin uutta luovan museon jatkuva kehittäminen. Se määrittyy kiehtovassa vuorovaikutuksessa kollegojen, tutkijoiden sekä muiden, mitä erilaisimpia aloja, oloja ja ammatteja edustavien ihmisten kanssa. Joukkuepelaajana viihdyn mainiosti tällä pelikentällä. Lue lisää »
Ympäristökeskustelussa ongelmia ovat pessimismi ja kyynisyys, näkemys ympäristötuhojen vääjäämättömyydestä, joka on myös ihmisten käyttämä torjuntamekanismi ahdistavien ympäristöuutisten edessä. Pessimismi haasteiden edessä on oman 20 vuoden kokemukseni perusteella osoittautunut täysin vääräksi, mutta se on suurimpia esteitä ympäristökeskustelussa. Tulevaisuudesta käyty keskustelu on historian aikana usein muokannut kehityksen suuntia. Jos vallitseva tapamme puhua tulevaisuudesta on dystopia, pelkään, että siitä tulee itseään toteuttava visio. Lue lisää »
Poliitikkona Marjatta Väänänen muistetaan kotihoidon tuen puolestapuhujana. Hän kertoo saaneensa idean niin kutsutusta ”äidinpalkasta” jo 1950-luvulla ollessaan itse kotona ja freelancerina kolmen pienen lapsen kanssa. 1950- ja 1960-luvuilla päiväkoteja oli vielä vähän ja ne oli tarkoitettu vain pahimpaan tarpeeseen. Kaikki merkit kuitenkin viittasivat niiden yleistymiseen, jolloin äidillä olisi parempi mahdollisuus käydä ansiotyössä. Lue lisää »
