Professori Hannu Juusolan tutkimuskohteet ovat muuttuneen vuosien varrella.

– Opiskeluaikoinani 1980-luvulla Lähi-itä oli vielä kovin kaukana, ja opinnot kohdistuivat paljolti alueen klassisiin kulttuureihin, joihin itsekin erikoistuin.

Väitöskirjan jälkeen Juusola on tavallaan uudelleen kouluttanut itsensä modernin Lähi-idän yhteiskuntien ja politiikan tutkijaksi.

– En kuitenkaan koe, että aiemmin hankkimani monipuolinen kielitaito ja klassisen Lähi-idän tuntemus olisi haitaksi; päinvastoin pitkien kulttuuristen kehityspiirteiden ymmärtäminen on tärkeää myös alueen nyky-yhteiskuntien tutkimuksen kannalta. Kulttuurinen lukutaito on hyvin tärkeää, kun erikoistutaan yhteiskuntiin, joissa historia on vahvasti läsnä nykyisyydessä. Olin järkyttynyt, kun tapasin Syyriassa kerran modernin Lähi-idän tutkijan, joka ei tiennyt, mikä Umaijadi-moskeija on.

Professori Juusolan nykyiset tutkimukselliset intressit liittyvät demokratisoitumisen, sekularisaation ja eri kansalaisuusdiskurssien välisiin suhteisiin arabimaissa ja Israelissa sekä sektarianismin merkitykseen alueen politiikassa. Muita nykyisiä kiinnostuksen kohteita hänelle ovat keskiluokan ja demokratian välinen suhde sekä veden rooli poliittisena kysymyksenä Lähi-idän kriiseissä.

– Tämäkin kiinnostus heräsi, kun asuin Syyriassa ja näin itse, kuinka kuivuus vaikutti ihmisten elämään. Syyrian sisällissota on painottunut kuivuuden pahiten kohtelemille alueille sekä kaupunkien slummeihin, joihin kuihtuvan maaseudun köyhiä on kasaantunut.

Kenttätyötä Juusola on viime vuosina tehnyt erityisesti Libanonissa.

– Se, että yrittää oppia ymmärtämään vierasta yhteiskuntaa käyttäen kieltä, jossa on suuri määrä eri murteita, pitää kyllä nöyränä. Olen usein ajatellut, miltä jostain ulkomaalaisesta tutkijasta tuntuisi mennä vaikkapa Pohjanmaalle tutkimaan pelkkää suomea puhuvia keskustapuolueen kannattajia. Uskon tai ainakin toivon, että ulkopuolinen näkee myös jotain sellaista, mikä jää paikallisilta tutkijoilta näkemättä, kertoo Juusola.