Rosa Liksom on luonut kaunokirjallisuutta, sarjakuvia, näytelmiä, kuvataidetta ja elokuvia. Vuonna 2011 hän voitti Finlandia-palkinnon romaanistaan Hytti nro 6. Tasavallan presidentti myönsi Liksomille Pro Finlandia -mitallin vuonna 2013. Lue lisää »
Vuonna 1968, ollessani Mannerheim-museon sivutoiminen intendentti – kuten sitten monet nuoremmat oppilaani nykyisinkin, julkaisin Mannerheim-kuvaelämäkerran. Sitten muiden historiateosten ja varsinkin omien kirjojeni kuvittamisesta tuli tärkeä historian elävöittämisen tekijä, etenkin 1980-luvun alusta alkaen suorastaan tunnusmerkki. Tämä on yhteydessä visuaaliseen minääni. Lue lisää »
Esteri Vapaa-Jää oli alun perin kiinnostunut lääkärin opinnoista, mutta toisen maailmansodan jälkeen lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijapaikat oli varattu palveluksesta palaaville miehille. Uusi uravaihtoehto löytyi käsitöiden parista Helsingin käsityöopistosta. Sodan aiheuttama pula-aika jatkui vielä pitkään taistelujen päätyttyä, mikä kysyi kekseliäisyyttä erityisesti käsityöläisten alalla. Opintojensa aikana Vapaa-Jää pääsi pohtimaan muun muassa uusia käyttötarkoituksia nenäliinoille. Lue lisää »
Arkkitehtuuria harrastanut juristi-isä johdatti Riitta Nikulan tarkkailemaan rakennettua ympäristöä. Koululaisena hän haaveili arkkitehdin ammatista, mutta suunnittelutyön todellisuuteen tutustuminen hälvensi jo lukiossa Teknillisen Korkeakoulun houkutuksen. Kauaksi Nikula ei kuitenkaan ajautunut. Lue lisää »
Mauri Ylä-Kotola teki pro gradu -tutkielmansa Helsingin yliopistossa elokuvan filosofiasta. Hänen kiinnostuksensa mediatutkimusta kohden syveni opiskeluaikoina. Ylä-Kotola päätyikin 1990-luvun puolivälissä opettajaksi Lapin yliopistoon, jonka taiteiden tiedekuntaan oli perustettu mediatieteen oppiaine vuonna 1992. Mediatieteen professorina hän aloitti vuonna 1997, jolloin keskeiseksi kysymykseksi tuli oppiaineen määritteleminen taideteollisen alan kontekstissa. Lue lisää »
Leevi Haapalan matka Kiasman johtoon kuvastaa modernia versiota oppipoikaperinteestä. Hän aloitti Nykytaiteen museossa siviilipalvelusmiehenä vuonna 1994 ARS95 -näyttelyn parissa. Tämän jälkeen Haapala on toiminut Kansallisgallerian (ent. Valtion taidemuseo) leivissä kahden vuosikymmenen aikana assistenttina, tutkijana, amanuenssina ja vt. intendenttinä. Matka museon johtajan paikalle on sisältänyt useita vaiheita, jotka ovat osiltaan tuoneet ymmärrystä eri tehtäviä kohtaan. Lue lisää »
Vuonna 2012 ryhdyimme valmistelemaan museossa näyttelyä boheemi-teemalla. Tarkastelussa oli Akseli Gallen-Kallelan opiskeluaika Pariisissa vuosina 1884–1889. Ajanjaksoa oli jo avattu lukuisissa tutkmuksissa ja näyttelyissä aikaisemminkin. Nyt kiinnostuksemme kohteena oli kuitenkin vähemmälle huomiolle jäänyt taiteilijan ystävyys norjalaisen Carl Dörnbergerin kanssa. Todellisena boheemina, juhlijana ja riidanhaastajana Dörnbergerin lähes traagisen hahmon kohtalona on ollut joutua marginaaliin, myös oman maansa taidehistoriassa. Nyt aika oli kuitenkin sopiva ystävyyden tarkempaan lähilukuun, jayhdessä Kuvataiteen keskusarkiston kanssa päätimme tehdä yhteisjulkaisun molempien laitosten kokoelmissa sijaitsevasta taiteilijoiden välisestä kirjeenvaihdosta. Lue lisää »
Johan Jakob Tikkanen nimitettiin taidehistorian ja estetiikan dosentiksi vuonna 1884, samana vuonna kun hän väitteli aiheesta Der malerische Styl Giotto’s – Versuch zu einer Charakteristik desselben. Se oli ensimmäinen puhtaasti muotoanalyyttinen tutkimus italialaisen mestarin, Giotton, tuotannosta. Lue lisää »
Toimiminen kirjastonjohtajana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kaltaisessa tieteellisessä seurassa, muistiorganisaatiossa ja tutkimuslaitoksessa on paitsi kirjastoalan kannalta kiinnostavaa myös tutkimuksellisesti antoisaa. Olen pystynyt ainutlaatuisella tavalla syventymään SKS:n kirjaston kulttuurientutkimuksen painopistealueisiin ja kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen, kuten folkloristiikkaan, etnologiaan, kulttuuriantropologiaan, uskontotieteeseen ja etnomusikologiaan. Lue lisää »
Porvoon pitäjän Kiialan kartanossa syntyi heinäkuussa 1854 esikoispoika Albert Gustaf Aristides Edelfelt. Hänen isänsä Carl Albert, joka polveutui aateloidusta ruotsalaisesta sotilassuvusta, oli Hämeen lääninarkkitehti, sittemmin rakennushallituksen ylijohtaja. Perheen äiti Alexandra Augusta Brandt taas oli Johan Ludvig Runebergin lähipiirissä liikkunut kansallismielinen harrastelijarunoilija. Lue lisää »
Eurooppalaiseen akateemiseen perinteeseen on kuulunut useita erilaisia taiteenaloja. Musiikin ohella piirtäminen ja maalaaminen olivat 1600- ja 1700-luvuilla olennainen osa jokaisen sivistyneistöön kuuluvan ihmisen taitoja. Suomen akateeminen piirustusperinne alkoi Kuninkaallisessa Turun Akatemiassa vuonna 1678, kun akatemian kirjapainoon palkattiin kahden viljatynnyrin vuosipalkalla kuvanleikkaajaksi kaivertaja ja kirjanpainaja Daniel Medelplan. Lue lisää »
Kuopion Haminanlahden kartanoon 13.6.1805 syntynyt Magnus von Wright oli vanhin kolmesta taiteilijaveljeksestä. Hän kiinnostui jo varhain luonnontieteistä, kun linnusti isänsä ja veljiensä kanssa lähiseudun metsissä. Lue lisää »
Fennomaanit eivät puolustaneet ainoastaan kieltä, vaan kansallista kulttuuria paljon laajemmassa mielessä. Tiettävästi ainoa aikalaiskirjoittaja, joka syytti Johan Jakob Tikkasta ruotsinmieliseksi, oli hänen oppilaansa Ludvig Wennervirta vuonna 1933 julkaisemassaan muistokirjoituksessa. Paremmin kuin ruotsinkielisyyteen, syytös saattoi lopulta liittyä siihen, ettei Tikkanen tutkijana ja opettajana keskittynyt suomalaiseen taiteeseen. Hän oli nimittäin alusta lähtien kiinnostunut taiteen historiasta kokonaisuudessaan. Lue lisää »
Tekla Hultin aloitti yliopisto-opinnot vuonna 1886, ja opiskeli historiaa, kirjallisuutta, taidehistoriaa ja sielutiedettä eli psykologiaa. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi vuonna 1891 hän ryhtyi toimittajaksi. Hän työskenteli aluksi avustajana Dagbladetissa ja vuodesta 1893 lähtien nuorsuomalaisen puolueen äänenkannattajan Päivälehden vakituisena toimittajana. Lue lisää »
Henry Bacon suoritti tutkintonsa Helsingin yliopiston teatteritieteen oppiaineessa, sivuaineena musiikkitiede. Niiden ohessa hän harrasti kirjallisuutta ja kuvataiteita. Elokuvan ymmärtämiselle moninainen taiteiden tutkimus on tarpeen, onhan elokuva aina ottanut mallia kaikista muista taiteista. Historian ja yhteiskunnan tuntemus on yhtälailla tärkeää elokuvan moninaisten funktioiden ymmärtämiseksi. Lue lisää »
Monelle kesämatkaajalle Johan Richard Danielson-Kalmari on tullut tutuksi vuonna 1892 ostamastaan kesähuvilasta, joka sijaitsee Asikkalassa, Vääksyn kanavan lähellä. Huvilassa järjestetään kesäisin taidenäyttelyitä. Lue lisää »
Monografiat Tiikerikissan aika - Luchino Viscontin elämä ja elokuvat . Suomen Elokuva-Arkisto/VAPK-kustannus, 1992. Continuity and T… Lue lisää »
Uuden oppiaineen, elokuva- ja televisiotutkimuksen (ETVT) lanseeraaminen Helsingin yliopistoon ei olisi ollut mahdollista ilman pitkäaikaisia hallinnollisia ponnisteluja. Henry Bacon ryhtyi ajamaan asiaan 1990-luvulla teatteritieteen dosentin ominaisuudessa ja taiteidentutkimuksen laitoksen laitosneuvoston jäsenenä. Lue lisää »
René Gothóni on Cambridgen Clare Hall Collegen elinikäinen jäsen vuodesta 1990. Hän on ollut aktiivinen jäsen vuodesta 1992 lähtien Suomen Tiedeseurassa, jossa hallituksen jäsenenä vuosina 1996–2007 ja humanistisen osaston sihteerinä vuodesta 1996 lähtien. Suomalaisen Tiedeakatemian neuvottelukunnan jäsenenä Gothóni oli vuosina 1998–2013. Lue lisää »
Musiikilliset käytännöt osallistuvat sosiaalisen sukupuolen tuottamiseen ja sukupuolijärjestelmä vaikuttaa musiikkielämässä. Osa professori Pirkko Moisalan tuotannosta käsittelee kulttuurin, sukupuolen ja musiikin välisiä suhteita. Moisala on kirjoittanut taidemusiikin naissäveltäjistä täyttääkseen musiikinhistorian kirjoituksen jättämiä aukkoja. Hän on kirjoittanut myös kirjan Kaija Saariahon urasta, hänen sävellystensä vastaanotosta, hänen sävellysprosessistaan ja sävellystyön kehityksestä. Lue lisää »
