Leevi Haapalan matka Kiasman johtoon kuvastaa modernia versiota oppipoikaperinteestä. Hän aloitti Nykytaiteen museossa siviilipalvelusmiehenä vuonna 1994 ARS95 -näyttelyn parissa. Tämän jälkeen Haapala on toiminut Kansallisgallerian (ent. Valtion taidemuseo) leivissä kahden vuosikymmenen aikana assistenttina, tutkijana, amanuenssina ja vt. intendenttinä. Matka museon johtajan paikalle on sisältänyt useita vaiheita, jotka ovat osiltaan tuoneet ymmärrystä eri tehtäviä kohtaan.

– On ollut hyvä, että olen nähnyt urallani eri osioita myös käytännön töistä. Näin olen saanut kattavan käsityksen museon toiminnasta. Ulkopuolelta tulleena ei varmaankaan ymmärtäisi ihmisten rooleja tai sitä työn määrää, mitä kukin joutuu tekemään. Tällaista asteittain etenemistä tapahtuu nykyään varmaan harvemmin. Toisaalta oli myös tärkeää olla Taideyliopistolla yksi lukuvuosi – ottaa etäisyyttä ja saada uusi näkökulma toimintaan opetuksen ja kuratoinnin teorian kautta, sekä tutustumalla Taideyliopistoon sisältä käsin.

Haapala valittiin vuonna 2014 Kuvataideakatemian taiteen ja esittämiskäytäntöjen professoriksi. Hän oli mukana kehittämässä kaksivuotista koulutusohjelmaa ja uutta opintosuunnitelmaa kuraattoriopiskelijoiden Praxis-ohjelmalle. Haapala käytti opetustehtävissä apuna suhteitaan Kiasmaan.

– Pyysin vierailulle Kuvataideakatemiaan kollegoitani Kiasmasta puhumaan näyttelyn tekemisen eri vaiheista. Asiantuntijoita kävi lakiosastolta intendentistä tekniikan esimieheen. Vierailimme useamman kerran Kiasmassa muun muassa konservoinnissa. Pyrin näin tuomaan museotyöskentelyä tutuksi opiskelijoille. Helsingin yliopiston dosentti Hanna Johansson astui tilalleni siirryttyäni Kiasman johtoon. Pidän vaihdoksesta huolimatta yhä yhteyttä opiskelijoihini.