Toimiminen kirjastonjohtajana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kaltaisessa tieteellisessä seurassa, muistiorganisaatiossa ja tutkimuslaitoksessa on paitsi kirjastoalan kannalta kiinnostavaa myös tutkimuksellisesti antoisaa. Olen pystynyt ainutlaatuisella tavalla syventymään SKS:n kirjaston kulttuurientutkimuksen painopistealueisiin ja kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen, kuten folkloristiikkaan, etnologiaan, kulttuuriantropologiaan, uskontotieteeseen ja etnomusikologiaan.

Ihmisyhteisöjen henkisen kulttuurin tutkimuksen tavoitteena on inhimillisen toiminnan ymmärtäminen. Identiteettikysymysten, monikulttuurisuuden, ympäristökysymysten, nykyisyyden ja menneisyyden tarkasteleminen kulttuurientutkimuksen eri näkökulmista lisää oman kulttuurin mutta myös kulttuurienvälistä ymmärrystä. Suullinen ja kirjallinen kulttuuri, kansojen elintavat ja perinteet, muistitieto, kansankulttuuri ja -taide, arki, paikallisuus, kestävä kulttuuri ovat muun muassa kulttuurintutkimuksen kohteena.

Myös tieteeseen ja humanistisiin aloihin eri aikoina vaikuttaneet paradigmojen muutokset ja ajatusmaailmojen murrokset ovat mielestäni kiinnostavia tutkimuskohteita. On kiehtovaa seurata, miten ekologinen ajatusmaailma tänään vaikuttaa myös ihmistieteisiin ja humanistiseen tutkimukseen sekä taiteen maailmaan ja sen tutkimiseen.

Suvussani on ja on ollut taiteilijoita ja taiteenkeräilijöitä. Olen itse kiinnostunut nykytaiteesta ja harrastan akvarellimaalausta mielellään ulkona luonnossa. Taide ja tiede ovat tietyllä tavalla samankaltaisia: molemmat tarkastelevat asioita läheltä ja kaukaa, tavoittelevat uuden löytämistä ja vaativat luovuutta ja ennakkoluulottomuutta. Useita tieteenhistoriallisia näyttelyitä suunnitelleena tutkijana pidän yhtenä kiinnostavimmista näkemistäni näyttelyistä Uffizin museon näyttelyä La Mente di Leonardo. Nel Labaratorio del Genio Universale vuodelta 2007. Siinä Leonardo da Vincin ajatuksia, koneita ja konstruktiota sekä kirjallisia että taiteellisia teoksia esiteltiin mestarillisesti. Da Vinci piti taidetta tiedettä arvokkaampana, koska luontoa ja luonnonmaailmaa tarkastellessa taide antoi tilaa tunteille ja subjektiiviselle näkemyksille ja tulkinnoille, mikä da Vincin mielestä antoi tarkastelulle lisäarvoa.

Suurin ideoimistani ja tuottamistani historiallisista näyttelyistä on Terra Cognita maailmankuvan muuttumisesta kautta aikojen. Näyttely järjestettiin Helsingin kulttuuripääkaupunkivuoden 2000 suurena historiallisena näyttelynä. Näyttelyssä oli kaksi päätemaa. Toinen kertoi muuttuvasta eurooppalaisesta ja Eurooppa-keskeisestä maailmankuvasta ja toinen miten vähitellen myös läntiset (siis Amerikka) ja pohjoiset alueet (siis pohjoismaat ja arktiset alueet) tulivat tunnetuiksi Euroopassa. Terra Cognita, tunnettu maailma, laajeni alue alueelta. Minulla on ollut paljon iloa siitä, että olen hyvin perehtynyt Kansalliskirjaston erikoiskokoelmiin ja sitä kautta myös näiden ”uusien alueiden” kuvauksiin missä alkuperäiskansoja ja ”uusien alueiden” maita ja kulttuureja kuvattiin eurooppalaisille 1500-luvulta alkaen.

• Lisätietoa näyttelystä: ”Terra Cognita -näyttely eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstämme”.