Tässä iässä haaveet eivät koske itseä, paitsi että saisin kuolla saappaat jalassa. Ne liittyvät lasten ja lastenlasten hyvään. Toivon, että heillä olisi hyvä itseluottamus, että he kokisivat elämänsä positiivisina ja myönteisinä, että lapsilla menisi hyvin. Lue lisää »
Helsingin yliopisto on aina ollut minulle tunteenomaisella tasolla se ”ainoa oikea” yliopisto, jonka eri tiedekunnissa ovat opiskelleet niin vanhempani ja sisarukseni kuin koko joukko lähisukulaisianikin. Nyt kun suomalaisesta yliopistolaitoksesta ollaan ulkoapäin pakottamalla muovaamassa jonkinlaista glorifioitua ammattikoulua tuottamaan kausityöläisiä kvartaalitalouden tarpeisiin, haaveeni onkin että Helsingin yliopiston johto taloudellisesti ankeina aikoinakin malttaisi pysähtyä pohtimaan yliopistomme kehitystä, historiallista asemaa ja toimintamme perimmäistä tarkoitusta. Lue lisää »
Elinikäisen oppimisen ajatus on hieno, mutta se on jäänyt pelkäksi puheeksi. Opiskeluputki ammattia varten on sekin lyhyellä tähtäimellä hyvä ajatus. Kannattaa kuitenkin muistaa, että työikä on pitkä. Lue lisää »
Opiskeluaikansa alussa Mikael Reuter oli aktiivinen Finlands svenska skolungdomsförbund -opiskelijaliitossa, ensin hallituksen jäsenenä ja vuosina 1963–1964 palkattuna asiamiehenä. FSS:n aikanaan hän solmi ensimmäiset pohjoismaiset suhteensa. Lue lisää »
Hella Wuolijoki muutti yliopisto-opintojen takia Virosta Helsinkiin vuonna 1904. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui filosofian kandidaatiksi ensimmäisenä virolaisena naisena. Kansanrunouden jatko-opinnot jäivät hänen keskittyessään perheensä toimeentulon turvaamiseen liikenaisena. Lue lisää »
Professori Jaakko Hämeen-Anttila on saavuttanut runsaasti erilaisia palkintoja ja kunnianosoituksia. Lue lisää »
”Sivistyshistoria toistaa itseään .” Souli 24.9.2014 ”Sata vuotta sivistystä.” Kirkko ja kaupunki 1.9.2014 ”Helsingin arkea… Lue lisää »
Haaveilen, että Helsingin yliopisto säilyisi sivistysyliopistona. Sellaiseen uskoin tulevani, kun aloitin opintoni kohta 50 vuotta sitten. Sellaisessa koen myös olleeni – ainakin ajoittain. Lue lisää »
Viipurilaistaustaisen suvun vesana Thomas Thesleffin suonissa virtaa isänpuolelta kauppiaan, sotilaan, virkamiehen, maanviljelijän, taiteilijan ja tutkijan verta. Äidin puolelta sukupuusta löytyy akateemista sivistyneistöä ja kauppiaita Turun seudulta ja Ruotsista. Perhetaustan yhteisnimike on selkeästi kuitenkin ”siviiili” humanismi. Thesleff myöntääkin perimänsä ja sukuhistoriallisten esikuviensa vaikuttaneen elämänvalintoihinsa ”Claris obligamur exemplis”. Lue lisää »
Työskentelen nykyään Sanoma-konsernissa Ilta-Sanomien liiketoimintayksikössä. Ei kuulosta humanistin hommalta - eikä se sitä aina olekaan. Vaikka mediamaailma on muuttunut yhä hektisemmäksi ja sähköisiä julkaisukanavia painottavaksi, yliopistoaikana kerätystä sivistyspääomasta on yhä iloa joka päivä. Vaikka digitalisoituminen on päivän sana, sisältöjen luomiseen tarvitaan Gutenbergin ajan oppeja. Lue lisää »
Aloitin politiikan myöhään 1970-luvun lopulla sananmukaisesti yleisön pyynnöstä. Pääsin eduskuntaan 40-vuotiaana vuonna 1983. Eduskuntataloon asteli humanistinen ja idealistinen ihminen. Sain toimintamahdollisuuksia runsaasti, pääsin toivomiini sivistysvaliokuntaan ja puolustusvaliokuntaan, ja työtä riitti joka suhteessa. Minut valittiin opetus- ja tiedeministeriksi 1991. Minulle tärkeitä kehittämiskohteita yliopistossa olivat laadun parantaminen, kansainvälistäminen ja huomion kiinnittäminen opetukseen. Lue lisää »
Haaveilen siitä, että Suomessa havahduttaisiin siihen, että koko pienen maamme identiteetti lepää kulttuurin varassa. Meitä ei olisi ilman tulisieluisia suomalaisia kirjailijoita, taiteilijoita ja muusikoita, eikä omaa taidetta ja tiedettä olisi syntynyt ilman afäärifennomaanien ponnistuksia suomalaisen kulttuurin taloudellisten edellytysten luomiseksi. Lue lisää »
Yliopistolaisen elämässä on mainio rytmi: opiskeluun, opetukseen ja tutkimukseen liittyvän päivittäisen aherruksen saumakohtina ovat mieltä virkistävät ja kohottavat juhlatilaisuudet. Niistä minulla on iloisia muistoja jo opiskeluajalta eteläsuomalaisesta osakunnasta ja filosofian opiskelijoiden yhdistyksestä Dilemmasta, jota olin perustamassa 1967. Lue lisää »
Haaveilen maailmasta ilman puolisivistystä. Tarkoitan kirjallisuudenprofessorina sitä kaavamaista miesten kulttuuritekojen yliarvostamista naisten yhtä kiinnostavien kulttuuritekojen kustannuksella. Haluan työskennellä täyssivistyksen puolesta, siis sen, että molemmat sivistysperintömme puolikkaat huomioidaan. Lue lisää »
Humanistilla ei ole uraa – tai ainakaan urasuunnittelua, oli opiskelijasukupolveni sivistysyliopistohenkinen motto. Jälkikäteen katsoen työelämään orientoitumiseni näyttää kuitenkin lähes ohjelmalliselta. Tartuin mielenkiintoiselta vaikuttaviin keikkatyötarjouksiin ja sain käytännön kokemusta arkistojen penkomisesta, haastattelututkimuksesta ja aikataulujen kunnioittamisesta. Lue lisää »
Kuninkaallisen Turun akatemian ensimmäinen valtio-opin ja historian professori Michael Wexionius oli ensimmäinen monessa asiassa. Hän tunsi hyvin Keski-Euroopan ja Ruotsin akateemiset traditiot, ja sai heti alkuun tehtäväkseen järjestää akatemian juhlalliset vihkiäiset vuonna 1640. Wexionius suunnitteli ohjelman, piti pääpuheen ja ohjasi juhlassa esitetyn näytelmän. Lue lisää »
Historianopiskelijoiden ainejärjestö Kronos ry pyysi reilut kymmenen vuotta sitten Liisa Suvikumpua ja hänen miestään historiantutkija Tuomas Heikkilää opintomatkan vetäjiksi. Jo ensimmäisestä opintomatkasta muodostui legenda, ja matkoja tehtiin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin lopulta joka kevät kahdeksan vuoden ajan. – Vannoin jokaisen opintomatkan jälkeen miehelleni, että tämä oli viimeinen reissu. Se vastuu ja työmäärä oli valtava. Meillä oli matkassa 35 parikymppistä ”lasta” ja olimme itsekin ensimmäisen matkan aikana alle 30-vuotiaita. Toisaalta matkat olivat ihania: mukanamme oli Suomen lahjakkain – ja hauskin – nuoriso. Lue lisää »
Snellmanin riita yliopiston johdon kanssa soveltuu hienosti historialliseen pohdintaan. Konsistorin ja oikeuden pöytäkirjojen perusteella meillä on toisaalta hyvät tiedot tapahtumien kulusta ja toisaalta Snellmanin teksti tarjoaa poikkeuksellisen punnitut perustelut hänen radikaalille toiminnalleen. Lue lisää »
23. marraskuuta 1837 dosentti Snellman julisti aloittavansa seuraavana maanantaina luennot Akateemisen vapauden todellisesta luonnosta ja olemuksesta. Yliopiston rehtori Fredrik Wilhelm Pipping ei kuitenkaan sallinut Snellmanin luennoivan niin arkaluonteisesta aiheesta. Snellman teki tämän johdosta valituskirjelmän konsistorille. Lue lisää »
Riideltyään yliopiston johdon kanssa, Johan Vilhelm Snellman joutui jättämään yliopiston ja päätyi Tukholmaan. Hän julkaisi siellä tekstin Om det akademiska studium (Akateemisesta opiskelusta). Teksti ansaitsee yliopistopedagogisen klassikon aseman ja perustelee Snellmanin aikaisempaa toimintaa selventäen samalla millainen yliopistoyhteisön tulisi hänen mielestään olla. Lue lisää »
