Syksyllä 2013 tulin siihen tulokseen, että minun piti saada taukoa työstäni saamelaismuseossa. Puolivahingossa, kaupan pihalla käydyn keskustelun seurauksena, minulle tarjottiin toimittajan työtä Yle Sápmissa, Yleisradion saamenkielisessä toimituksessa. Toimittajaksi ryhtyminen oli minulle uusi alku ja hyppy mukavuusalueeni äärirajoille. Ratkaisu on osoittautunut yhdeksi parhaista päätöksistäni, vaikka välillä olenkin ikävöinyt takaisin museomaailmaan. Lue lisää »
Aloitin opinnot Helsingin yliopistossa 1998 pääaineenani arkeologia. Opiskelin arkeologiaa usean vuoden, mutta ennen valmistumista vaihdoin pääaineekseni kansatieteen. Sivuaineina olen opiskellut folkloristiikkaa, antropologiaa ja klassista arkeologiaa. Lue lisää »
–Museoalan näkökulmasta elämme paitsi kiinnostavaa, myös muutoksen aikaa. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kiristynyt, eikä mitään voida pitää itsestäänselvyytenä. Museot joutuvat kilpailemaan Netflixin katsomisen ja pyykinpesun kanssa. Uskon kuitenkin siihen, että koukuttava tarjonta ja mahdollisuus kohdata autenttisia teoksia saavat ihmiset liikkeelle. Lue lisää »
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen päätin pitää välivuoden. Kesän olin töissä leirintäalueella ja syksyllä pääsin töihin eläinkauppaan. Tiesin, että haen opiskelemaan kulttuurintutkimusta pääaineenani kansatiede, ja siksipä ihanat koulukaverini antoivat minulle syntymäpäivälahjaksi pääsykoekirjan. Keväällä pidin muutaman kuukauden lukulomaa, josta tosin osa kului liftatessa ympäri maata eri festivaaleilla ja bändien keikoilla. Lue lisää »
Parasta on se, että hyviä hetkiä ja kokemuksia on paljon. Lue lisää »
Kiinnostukseni antiikin historiaan ja latinan kieleen kasvoi rakkaudeksi Välimeren kulttuuria ja erityisesti Italiaa kohtaan. Opintojeni alussa suuntauduin antiikintutkimukseen ja olin Villa Lantessa sekä lyhyellä että syksyn mittaisella tieteellisellä kurssilla. Lue lisää »
Tiede on kansainvälistä. Tieteen avoimuuden periaatteen mukaan myös tiedekeskusten ideat ja ajatukset leviävät kansainvälisesti. Heurekan perustajat seurasivat sekä eurooppalaisia että pohjoisamerikkalaisia esikuvia, mutta päättäessään, että suomalaisella tiedekeskuksella on oltava omaa näyttelytuotantoa, he tulivat taanneeksi sen, että myös Heurekalla on ollut paljon annettavaa kansainvälisesti. Vuonna 1989 avattu Heureka oli maailman noin 400. tiedekeskus, nyt niitä lasketaan olevan noin 3000. Lue lisää »
Akseli Gallen-Kallela oli yksi suomalaisen kansallistaiteen uranuurtajista. Hänen töistään tunnetuimpia ovat Kalevala-aiheiset teokset, joiden sarja alkoi Aino-maalauksesta vuonna 1889. Kyseisestä maalauksesta on tehty useampia versioita. Lue lisää »
Unelmoin jo ensi keväästä, jolloin avaamme uuden kaupunginmuseon Senaatintorin kulmalla. Näen museon kohtaamispaikkana, josta jokaisen on mahdollista löytää näyttelyitä, tapahtumia ja sisäpihoja, ja jossa on mahdollisuus yllättyä, viihtyä ja löytää juuri se jokaisen tärkeä oma Helsinki. Haaveilen, että helsinkiläiset suuntaavat museoon sankoin joukoin ja voivat kokea kaupunginmuseon ihan omaksi museokseen. Toivon, että museo voi aina tarjota kaupunkilaisille hyvinvoinnin aineksia, oppimisen ja elämysten mahdollisuuksia. Lue lisää »
Vuorovaikutteisen näyttelyn voima on tilanteessa: vuorovaikutuksessa. Tutkimusten mukaan yleisö voi oppia tietojen ja taitojen lisäksi ymmärr… Lue lisää »
”Jukola–Jakomäki–Bryssel, Suomi 75 vuotta” -näyttelyn luominen tiedekeskus Heurekassa oli voimaannuttava hanke. Historiaa ei ollut aiemmin käsitelty vuorovaikutteisen näyttelyn keinoin Suomessa eikä juuri ulkomaillakaan. Emme tunteneet esikuvia emmekä rajoituksia. Heurekan perustajat olivat onneksemme määritelleet tiedekeskuksen tehtäväkentän suomen ’tiede’ ja ruotsin ’vetenskap’ -sanojen mukaisesti kattamaan kaikki akateemiset alat, eikä vain luonnontieteitä, science. Lue lisää »
Olen saanut työskennellä urani aikana vaihtelevissa museoalan töissä hyvinkin erilaisissa museoissa. Oma museoalan ”ammattikouluni” oli Hangon museo, johon menin tekemään kaupunginrakennusinventointia vielä opiskeluaikana 1980-luvun puolivälissä. Pienessä muutaman hengen museossa joutui tekemään monenmoista aina artikkelien kirjoittamisesta, julkaisun toimittamisesta ja painattamisesta näyttelyn suunnitteluun ja paspisten leikkaamiseen saakka. Seuraava työpaikka Espoon kaupunginmuseo oli jo selvästi suurempi ja työtehtävät erikoistuneemmat. Lue lisää »
Erityisesti arvostan yliopistossa sitä, että siellä huomioidaan erilaisiin tavoitteisiin tähtäävät opiskelijat. Ei kaikista voi eikä pidä tulla tutkijoita. Humanistinen tutkinto on parhaimmillaan yleissivistävä ja antaa valmiuksia erilaisiin työtehtäviin. Ainakin omalla kohdallani se on toteutunut hyvin. Lue lisää »
Olin hyvin selvillä suurista haasteista, joita oli edessäni tultuani valituksi vuonna 2003 Helsingin kaupunginmuseon johtajaksi. Mittavien kokoelmien säilytys- ja muut kokoelmapoliittiset kysymykset olivat ensimmäisiä työpöydällä odottavia ja ratkaistavia asioita, joiden parissa onkin vierähtänyt jo kymmenen vuotta. Navigointi toimintaympäristön kiihtyvässä ja vaikeasti ennakoitavassa muutoksessa, digitalisaatio ja tiedon avaaminen, kansalaisten osallisuustarpeisiin vastaaminen ja julkisen talouden kaventumisen paineet ovat museonjohtajan arkipäivää. Ne ovat myös muuttaneet museotyötä radikaalisti. Lue lisää »
Käpyläläinen Liisa Suvikumpu haki suoraan lukion jälkeen opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon. Se oli hänelle selkeä päämäärä, ei ollut vaihtoehtoja. Kun tervetuloa-kirje kolahti postiluukusta, Suvikumpu ei silti ollut uskoa sitä todeksi. Lue lisää »
Karl Collan oli paitsi opettaja ja kirjastonhoitaja myös kirjailija, kääntäjä ja säveltäjä. Kaikista rooleistaan hänet tunnetaan tänä päivänä parhaiten säveltäjänä. Lue lisää »
"Olen aina liikkunut tutkimuksissani tieteenalojen välillä ja rajapinnoilla. Sukupuolen ja tilan suhteen pohtiminen vei minut väittelemiseni jälkeen moneksi vuodeksi taidehistoriasta Kristiina-instituutin monitieteiseen opetus- ja tutkimusyhteisöön. Tällä hetkellä saan toimia Helsingin yliopiston Historian ja kulttuuriperinnön monitieteisen tohtoriohjelman johtajana." Lue lisää »
Olen kirjoittanut ja puhunut taiteista työkseni jo yli 40 vuotta, mutta en silti osaa luontevasti puhua tutkimuksesta ”ammattina”, saati ”urana”. Erilaisten töiden muista puolista on helpompi tehdä tiliä. Aina on tehnyt mieli kirjoittaa ja itse kehitetyt tai eri tahoilta tarjotut tehtävät ovat osuneet kohdalle enemmän tai vähemmän sattumalta. Lue lisää »
Arkkitehtuuria harrastanut juristi-isä johdatti Riitta Nikulan tarkkailemaan rakennettua ympäristöä. Koululaisena hän haaveili arkkitehdin ammatista, mutta suunnittelutyön todellisuuteen tutustuminen hälvensi jo lukiossa Teknillisen Korkeakoulun houkutuksen. Kauaksi Nikula ei kuitenkaan ajautunut. Lue lisää »
Johan Christian Julius ”Jean” Sibelius syntyi Hämeenlinnassa joulukuun 8. vuonna 1865. Nuori Sibelius aloitti pianotunnit 7-vuotiaana Julia-tätinsä opastuksella. Viulunsoittoon hän perehtyi vasta 16-vuotiaasta paikallisen sotilaskapellimestarin opastamana. Lue lisää »
