Useita vuosia sitten hankin itselleni Kindlen. Sitten siirryin IPadiin ja IPhoneen. Molempiin olen asentanut Kindlen. Rakastan lukulaitteitani. Voin lähteä minne tahansa ja jos minulla on vaate, jossa on tasku, saan sinne mahtumaan satojen niteiden kirjaston. Lue lisää »
Kirjallisuus kirjoitetaan lukijoille – vasta luettuna teos saavuttaa tarkoituksensa. Kirjat ja kirjailijat kuitenkin tavallaan luovat tai ennakoivat yleisönsä. Muotojen ja sisältöjen valinnoilla tuotetaan, tietoisesti tai huomaamatta, mallilukija: kaikki teokset kutsuvat lukemaan tietyllä tavalla ja puhuttelevat tietynlaista lukijaa. Teoksen todellinen lukija ei aina samastu tai halua samastua tähän puhuteltuun, mutta todellisen lukijan kyky muuntautua sellaiseksi lukijaksi, jota teos kaipaa, on avain teoksen ymmärtämiseen – ja usein myös siihen, että lukija kykenee nauttimaan teoksesta täysipainoisesti. Lue lisää »
Olen latinisti Kuopion klassillisesta koulusta, humanisti ja köyhän työläissuvun tytär. Isoisäni oli poliittinen vanki 1930-luvun Suomessa, ja hän kasvatti minut siihen lujaan uskoon, että oppiminen, lukeminen ja älyllisen työn tekeminen on korkeinta mitä ihminen voi tavoitella. Isoisäni kirjoitti minulle runon, jossa toivoi, että taitojani oikein käyttämällä saisin kulmilleni laakeriseppeleen. Lue lisää »
Isossa kustantamossa Touko Siltala pääsi tekemään yhteistyötä markkinointi- ja myyntiosaston kanssa. – Aloittaessani kustannustoimittajan työt WSOY:llä vuonna 1982 paljon piti opetella itse. Monta mokaa tein ja jokaisesta opin jotain uutta. Silloisen WSOY:n työkulttuuriin ei mainittavammin kuulunut tulokkaiden perehdyttämistä, mutta talon tunnelma ja henki oli innostava ja hyvä. Lue lisää »
Anni Sinnemäki aloitti sanoitusten kirjoittamisen Ultra Bra -yhtyeelle opiskeluaikoinaan vuonna 1995 ja jatkoi yhtyeen viimeiseen levyyn asti, vuoteen 2001. Hänen käsialaansa ovat esimerkiksi sanoitukset kappaleisiin Sinä lähdit pois, Tyttöjen välisestä ystävyydestä ja Nainen, joka elää vapaaherran elämää. Lue lisää »
Opiskeluvuosiini mahtui useita hienoja hetkiä. Parasta oli englannin laitoksen opiskelijakeskeinen ilmapiiri. Erilaisissa pienryhmissä opiskelu oli laajakatseista. Etenkin seminaareissa tapahtuneet keskustelut opettivat taitoja, joita olen hyödyntänyt työurallani ja muutenkin elämässäni. Lue lisää »
Suomalaisen politiikan johtava populisti tokaisi äskettäin jossakin haastattelussa, ettei ajankohtaista pakolaiskriisiä ratkaista ”kosteasilmäisellä humanismilla”. Ei niin, mutta populistilla olikin väärä käsitys humanismista. Ohjaaja Susanna Kuparinen osuu enemmän oikeaan luonnehtiessaan, että: ”Humanismi on viileetä, se on sivistystä. Se on sen tyyppistä empatiaa, joka ei ole märkää, vaan se on lähestulkoon matematiikkaa”. Lue lisää »
Koulussa pidin matematiikasta ja fysiikasta, ehkä erinomaisen opettajani Erkki J. Rosenbergin ansiosta. Matematiikan opiskelu oli minulle luonnollinen valinta ja sain perustutkinnon valmiiksi kolmessa vuodessa. Tietojenkäsittely oli uutta ja menin myös ohjelmointikurssille, jolla tein ensimmäisen tietokoneohjelmani. Lue lisää »
"Voi sanoa, että opiskeluaika on hyvin omanlaisensa jakso elämässä. Yliopistossa opiskeluun kytkeytyy myös kaikki ne valtavat muutokset mitä siinä ikävaiheessa tulee vastaan." Lue lisää »
Eräs englantilainen kollega tapaa sanoa, että ihminen lopulta päätyy siihen, mihin hänellä on vähiten eväitä tai kanttia. Siinä tapauksessa on kyllä outoa, että minusta ei koskaan tullut laitoksen johtajaa, tiedekunnan dekaania tai yliopiston rehtoria. Lue lisää »
Lukeminen ja kirjoittaminen olivat lapsuuden kodissa itsestään selviä harrastuksia. Loimaan lukion äidinkielen opettaja Lippo Lahti, jonka moni muukin kirjallisuuden alalla toimiva on maininnut suurimmaksi innoittajakseen, kannusti suomen tai kirjallisuuden pariin. Paras ystäväni päätyi opiskelemaan yleistä kirjallisuutta Tampereelle, minä halusin Helsinkiin. Lue lisää »
Olin perheen iltatähti jolle luettiin lapsena paljon, ja olen itse lukenut paljon lukemaan opittuani. Lukeminen siivitti kertomista – suullinen ilmaisu oli minulle helppoa. Minulla oli onni saada ensin Lahden tyttölyseossa ja sitten Sysmän yhteiskoulussa opettajia (Väinö Kamu ja Aila Simula), jotka kannustivat sekä lukemaan että kirjoittamaan. Harrastin teininä näyttelemistä, pyrin ylioppilaaksi kirjoitettuani teatterikouluunkin, pääsemättä. Sain ylioppilasaineesta arvosanan laudatur+ ja pääsin syksyllä 1967 Helsingin yliopistoon lukemaan sekä äidinkieltä että kotimaista kirjallisuutta ja fonetiikkaa. Lue lisää »
Antti Majanderin mukaan toimittajan työtä oppii tekemällä. – Yliopisto-opinnoista on ainakin se hyöty, että ymmärtää, ettei todellakaan ole ainut neropatti maailmassa. Toimittajan tehtävä ei ole tietää vaan yrittää etsiä tietoa ja antaa näkyvyyttä merkittävälle osaamiselle. Lue lisää »
Yhteydet yliopistoon eivät katkenneet, vaikka opinnot jäivät. Jo 80-luvulla vedin itse muutaman vuoden Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksella kurssia, jolta Eila Pennanen oli minut löytänyt. Olen pitänyt kursseja myös englannin kielen laitoksella sekä muissa Suomen yliopistoissa. Näinä vuosina on kehittynyt kokonaan uusi tieteenala, käännöstiede, jonka edustajiin olen saanut tutustua. Lue lisää »
Olen aina tiennyt, että haluan opiskella Helsingin yliopistossa, mutta en koskaan suunnitellut tutkijanuraa. Kun edeltäjäni, kansatieteen professori Juhani U.E. Lehtonen pyysi minua assistentin sijaiseksi opintojeni loppuvaiheessa, kertoi hän, että työhön liittyi jatko-opiskelu. Kun keskustelimme väitöskirjan aiheesta, ehdotin tutkimuksen aiheeksi Kemijoen uittoa. Aihe oli minulle tuttu kotipiiristä, se oli keskeinen aihe Lapin ja koko Suomenkin historiassa, mutta siitä ei ollut kansatieteellistä tutkimusta käytännössä lainkaan. Lue lisää »
Jossain vaiheessa Helsingin Sanomissa ja muissa lehdissä oli lyhyen ajan sisään monta yritysjohtajan tasavuosihaastattelua, joissa haastateltavan harrastukset toistivat itseään. Useimmiten haastateltava oli mies ja vaikka olisikin ollut nainen, hän harrasti maratonia tai muuta juoksemista, yksinpurjehtimista, kiipeilyä, kymmenottelua tai jotain ”jossa saa koetella omia rajojaan”. Tunsin itseni poikkeavaksi toimitusjohtajaksi. Lue lisää »
Professori Laura Kolbe kuvailee itseään humanistiksi ja tietouskovaiseksi. Hän on vakuuttunut siitä, että ihmisillä on halu oppia ja tietää lisää sekä tehdä hyvää lähiympäristössään. Lue lisää »
Kun suomalaisilta kysyy mielikirjoja, mielikirjailijoita tai omaan elämään vaikuttaneita kirjoja, vastauksissa luetellaan todennäköisesti kaunokirjallisia teoksia ja niiden kirjoittajia. Kun keskustelua jatketaan pitemmälle, moni muistaa koulukirjat ja niiden merkityksen. Tämä johtaa ajatukset sanakirjoihin, karttoihin ja hakuteoksiin. Lue lisää »
