Suomalaisen politiikan johtava populisti tokaisi äskettäin jossakin haastattelussa, ettei ajankohtaista pakolaiskriisiä ratkaista ”kosteasilmäisellä humanismilla”. Ei niin, mutta populistilla olikin väärä käsitys humanismista. Ohjaaja Susanna Kuparinen osuu enemmän oikeaan luonnehtiessaan, että: ”Humanismi on viileetä, se on sivistystä. Se on sen tyyppistä empatiaa, joka ei ole märkää, vaan se on lähestulkoon matematiikkaa”.

On ollut masentavaa nähdä, miten vähän politiikassa arvostetaan tutkimustietoa, tiedettä ja ylipäätään lukeneisuutta. Monet johtavat poliitikot asettavat yhtäläisyysmerkit paitsi yhteiskunnan ja yrityksen, myös yliopiston ja yrityksen välille. Nähtäväksi jää, miten perusteellista tuhoa koulutuspolitiikassa tehdään ennen kuin poliitikot tajuavat ymmärtäneensä yliopiston tehtävän täysin väärin.

Olen itse kaikesta kiitollinen Suomen maksuttomalle koulujärjestelmälle. Lukeminen on aina merkinnyt minulle mahdollisuutta päästä ulos itsestäni ja olosuhteista, kohti toista. Jouduin lapsuudenperheeni kanssa muuttamaan paljon, ja ennen kuin aloitin koulun, olin jo asunut kuudella eri paikkakunnalla ympäri Suomea. Kirjastoon oli helppo mennä, kun uudella paikkakunnalla ei vielä tuntenut ketään. Lähi(ö)kirjastot ovat tehokas tapa lievittää yksinäisyyttä ja ehkäistä syrjäytymistä.

Kirjallisuus opettaa vaihtamaan näkökulmaa ja kuvittelemaan toisenlaisia olosuhteita. Susan Sontag on kuitenkin mielestäni oikeassa sanoessaan, että vaikeissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa ihminen jaksaa pysyä empaattisena vain, jos empatia saa muuttua teoiksi ja toiminnaksi. Ihmisellä pitää olla tunne siitä, että omalla toiminnalla on merkitystä. Muuten myötätunto voi muuttua kyynisyydeksi ja ennen pitkää jopa vihaksi.

Suomen johtavalle populistille sanoisin, että jos ei osaa myötäelää, ei osaa myöskään tehdä sosiaalisesti, eettisesti ja ekologisesti kestäviä päätöksiä. Muukalaisvihaa ruokitaan leikkaamalla eniten niiltä, joilla on valmiiksi kaikkein vähiten. Myös luonnonvarojen hyväksikäyttö on eräänlaista empatian puutetta - riistoa ja väkivaltaa, joka kohdistuu ympäristöön. Siksi humanismi on talouskasvua tärkeämpää ja humanismi on edellytys demokratialle ja oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle, kuten Martha Nussbaum sanoo.

Maapallo tuhoutuu, kun kovetamme itsemme emmekä halua ajatella, miten kalliiksi ilmaston lämpeneminen koituu tuleville sukupolville. Nyt nähty pakolaisten joukkovaellus Eurooppaan on vasta alkua, kun ilmaston lämpeneminen, viljelymaan ehtyminen ja ruokasodat pakottavat ihmiset liikkeelle sieltä, missä elämisen edellytyksiä ei enää ole. Empatiavaje tulee kalliiksi.