Olin perheen iltatähti jolle luettiin lapsena paljon, ja olen itse lukenut paljon lukemaan opittuani. Lukeminen siivitti kertomista – suullinen ilmaisu oli minulle helppoa. Minulla oli onni saada ensin Lahden tyttölyseossa ja sitten Sysmän yhteiskoulussa opettajia (Väinö Komu ja Aila Simula), jotka kannustivat sekä lukemaan että kirjoittamaan.  Harrastin teininä näyttelemistä, pyrin ylioppilaaksi kirjoitettuani teatterikouluunkin, pääsemättä. Sain ylioppilasaineesta arvosanan laudatur+ ja pääsin syksyllä 1967 Helsingin yliopistoon lukemaan sekä äidinkieltä että kotimaista kirjallisuutta ja fonetiikkaa.

Loistava yhdistelmä! Luennoilla tutustuin Kersti Juvaan ja yhdessä päädyimme Eila Pennasen kääntäjäseminaariin ja saman tien suomentajan ammattiin. Vaikka olin tutustunut käännettyyn kaunokirjallisuuteen kouluaikoina ja lukenut innokkaasti 60-luvun Keltaista Kirjastoa – Steinbeckiä, Hemingwaytä – eivät sen suomentajat vielä jääneet mieleen. Ilman Eilaa olisin suuntautunut toimittajaksi, äidinkielen opettajaksi tai puheterapeutiksi. Valmistuin humanististen tieteiden kandidaatiksi 1972 ja heittäydyin uhkarohkeasti freelanceriksi. Paavo Haavikon runoutta käsittelevän gradun tekeminen jäi kesken enkä ole siihen myöhemminkään palannut. Aloitin urani kääntämällä pitkän sarjan Robert van Gulikin historiallisia kiinalaisdekkareita, sitten Astrid Lindgrenin Katto-Kassisia ja Marikki-kirjan. Lindgren palasi elämääni 2007, kun tein Peppi Pitkätossusta uuden suomennoksen.

80-luvun alussa pääsin vetämään tuota samaista kääntäjäkurssia, jolla olin itse istunut useamman lukukauden. Vaikka proseminaari oli tarkoitettu suomea pääaineenaan opiskeleville, sinne halusivat myös vieraiden kielten opiskelijat.  Työtä tehtiin paljon – novelli viikossa – henki oli hyvä ja opettaja oppi varmasti yhtä paljon, jollei enemmänkin kuin oppilaansa! Silmiä avaa aina se, että samasta alkutekstistä saa yhtä monta variaatiota kuin on kääntäjiäkin! Jokainen käännös on tekijänsä tulkinta. Jos Eilan kurssilta jäi alalle Kersti ja minä, minun kurssieni tähtioppilas oli puolestaan Jaana Kapari, joka tunnetaan Harry Potterien kääntäjänä.