Filosofian kandidaatti 1965 (fennougristiikka) ja lisensiaatti 1971, (yleinen kielitiede), Helsingin yliopisto,
filosofian tohtori 1976 (yleinen kielitiede), Turun yliopisto
Suomen kielen apulaisprofessori 1981–1991 ja professori 1991–2006, Helsingin yliopisto
Akatemiaprofessori 2001–2004
Suomen Akatemian tutkimusassistentti tekstilingvistiikan tutkimusryhmä 1974–1977, Åbo Akademi
Vieraileva tutkija kevät 1973 MIT, USA
Yleisen kielitieteen assistentti 1968–1971, Helsingin yliopisto
Tutkimusassistentti Sociological Research Unit, Lontoon yliopisto 1967–1968
Suomen kielen opettaja Indianan yliopisto, USA 1963–1964
Tärkeimmät palkinnot ja erityissaavutukset: Kristiina-palkinto 1986, Maikki Friberg -palkinto 2002, Suomen Kulttuurirahaston palkinto 2005, E.J. Nyströms pris 2007
Eräs englantilainen kollega tapaa sanoa, että ihminen lopulta päätyy siihen, mihin hänellä on vähiten eväitä tai kanttia. Siinä tapauksessa on kyllä outoa, että minusta ei koskaan tullut laitoksen johtajaa, tiedekunnan dekaania tai yliopiston rehtoria.
Tärkein saavutukseni on (yhdessä nyt jo edesmenneen Päivi Setälänkanssa) naistutkimuksen ajaminen 1980-luvulla Helsingin yliopiston oppiaineeksi. Se laitostui sittemmin Kristiina-instituutiksi ja tunnetaan nyt sukupuolentutkimuksen nimellä. Asia ei järjestynyt komiteatyönä vaan talkoilla ja Setälän suhteilla; samoihin aikoihin perustettiin valtakunnallinen Suomen naistutkimuksen seura.
Professorina olin Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan jäsen, johon minun osalleni lankesi myös Pohjoismaisen Ministerineuvoston tutkimuspoliittisen neuvoston jäsenyys. Kööpenhaminassa ja Tukholmassa käytiin usein päiväseltään, Norjassa ja Islannissa rauhallisemmin. Raskainta toimikunnassa oli paitsi jatkuva uusiutuminen, myös satojen ellei tuhansien sivujen tutkimushakemusten lukeminen ja vähistä rahoista päättäminen. Tähän verrattuna 1970-luvun humanistisen toimikunnan jäsenyys oli ollut lasten leikkiä.
Kielilautakunta kokoontui Kotuksessa. Kuva: Kotimaisten kielten keskuksen kuva-arkisto.
Ennen yliopistouraani olin 1980-luvulla ollut perustamassa kahta kielitieteellistä seuraa: Suomen sovelletun kielitieteen yhdistyksen AFinLA:n ja Suomen kielitieteellisen yhdistyksen SKY:n. Virallisia kansainvälisiä tehtäviä on ollut vähän: mm. kansainvälisen pragmatiikan seuran lehden Journal of Pragmaticsin Nordic Journal of Linguisticsin toimitusneuvoston jäsenyys. Kansainvälisyys on toteutunut verkostoitumalla saman alan kollegoiden kanssa.
Mitä heikommaksi pienten kielten – myös suomen – asema on käynyt, sitä enemmän olen aktivoitunut kielipoliittisesti. Kun valtiovalta ei ole tarttunut toimeen toisin kuin naapurivaltioissa, teimme talkootöinä kielipoliittisen toimintaohjelman Suomen kielen tulevaisuus (2009). Yhtenä sen jatkotoimena on vuoden 2012 alusta Suomen Akatemian varoin käynnistynyt monikielinen Tieteen termipankki, jonka taustaryhmässä olen.
Kirjoittaja
Auli Hakulinen (Kaija Hartikainen, toim.)
Auli Hakulinen
Auli Talvikki Hakulinen
10.3.1941, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1965 (fennougristiikka) ja lisensiaatti 1971, (yleinen kielitiede), Helsingin yliopisto,
filosofian tohtori 1976 (yleinen kielitiede), Turun yliopisto
Suomen kielen apulaisprofessori 1981–1991 ja professori 1991–2006, Helsingin yliopisto
Akatemiaprofessori 2001–2004
Suomen Akatemian tutkimusassistentti tekstilingvistiikan tutkimusryhmä 1974–1977, Åbo Akademi
Vieraileva tutkija kevät 1973 MIT, USA
Yleisen kielitieteen assistentti 1968–1971, Helsingin yliopisto
Tutkimusassistentti Sociological Research Unit, Lontoon yliopisto 1967–1968
Suomen kielen opettaja Indianan yliopisto, USA 1963–1964
Tärkeimmät palkinnot ja erityissaavutukset: Kristiina-palkinto 1986, Maikki Friberg -palkinto 2002, Suomen Kulttuurirahaston palkinto 2005, E.J. Nyströms pris 2007
