Kielitieteellisten ansioidensa lisäksi Emil Nestor Setälä oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ahkerana kirjoittajana ja poliitikkona. Hänen kerrotaan olleen aloitekykyinen ja tehokas organisaattori, joka Suomen itsenäistyessä loi maamme kulttuuripolitiikan ja -hallinnon suuntaviivat sekä osallistui lainsäädäntötyöhön. Kunnianhimoinen Setälä kuului niihin yliopistomiehiin, joille pelkkä tieteellinen ja akateeminen menestys ei riittänyt. Lue lisää »
Taidehistorian opetuskäyttöön hankittiin 1800-luvulla paitsi valokuvia ja planssiteoksia, myös merkittävä kokoelma antiikin ja renessanssin taideteosten kipsikopioita. Järjestelmällisen veistokuvakokoelman keräämisen oli aloittanut jo C. G. Estlander vuonna 1869 lähinnä antiikkiin liittyen. Kun kokoelmaa 1880-luvulla laajennettiin renessanssin taideteosten kopioilla, vastuu hankinnoista jäi Johan Jakob Tikkaselle. Lue lisää »
Uransa alussa Johan Jakob Tikkanen antoi opetusta vain ruotsiksi, koska siitä oli niin koti- kuin koulutuskielenä muodostunut hänen varsinainen äidinkielensä, ja hän osasi sitä selvästi suomea paremmin. Vuoden 1894 alussa oli annettu asetus, jonka mukaan Helsingin yliopiston opettajien oli osoitettava kykynsä suullisesti ja kirjallisesti käyttää suomen kieltä, ja Tikkanen suoritti julkisen kielikokeen henkilökohtaiseen professuuriinsa liittyen vuonna 1896. Suomeksi luennoiminen tuotti kuitenkin vaikeuksia, ja koska kieliasetus ei varsinaisesti pakottanut opettamaan suomeksi, hän monien muiden ruotsinkielisten opettajien tavoin lykkäsi sen aloittamista ryhtyen siihen vasta vuonna 1907. Lukuvuodesta 1909–1910 lähtien hän opetti yhtä paljon molemmilla kotimaisilla kielillä. Lue lisää »
Minut valittiin keväällä 2015 digitaalisten aineistojen tutkimuksen määräaikaisen professuurin hoitoon. Samalla minulle avautui väylä osallistua digitaalisten ihmistieteiden institutionaaliseen kehitykseen mm. digihumanismin opetuksen suunnittelun kautta sekä jatkaen sitä yhteisten verkostojen rakentamista ja tutkimusalan profiilin nostamista, jota teimme erityisesti Kaius Sinnemäen kanssa aikaisemmin tutkijakollegiumissa. Lue lisää »
Suomen ja pohjoismaiden arkeologian professori Ella Kivikoski katsoi, että professuurin mukana tuli monia velvollisuuksia. Ne olivat hänelle kuitenkin hyvin mieluisia, puhuttiin sitten julkaisemisesta tai opetuksesta. Lue lisää »
Professorin työ koostuu silpusta: tutkimme eri aiheita, ohjaamme opinnäytteitä, luennoimme, tarkastamme tenttejä, haemme rahoitusta, luemme tutkimuskirjallisuutta, puhumme medialle ja istumme mitä erilaisimmissa kokouksissa. Lue lisää »
Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa ovat nykyään harvassa, mutta aina välillä huomaan, että voin omistaa hieman aikaa keskellä arkipäivää tai ehkä jopa useampana päivänä tutkimukselle, ilman että tunnen huonoa omaatuntoa tai levottomuutta siitä, että tenttejä on laatimatta tai korjaamatta, opinnäytteitä lukematta, sähköpostia vastaamatta, opetus valmistamatta, jne. Lue lisää »
Professori Laura Kolbe kuvailee itseään humanistiksi ja tietouskovaiseksi. Hän on vakuuttunut siitä, että ihmisillä on halu oppia ja tietää lisää sekä tehdä hyvää lähiympäristössään. Lue lisää »
Mirkka Lappalainen on toiminut opetustehtävissä Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineessa vuodesta 2001 lähtien. Opettajana hänelle on olennaista johdattaa opiskelijoita kysymysten äärelle. Lue lisää »
Pirjo Hiidenmaa aloitti 1.1.2015 tietokirjallisuuden tutkimuksen ja tietokirjoittamisen professorina tiedekuntamme suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksella. Lue lisää »
Verkossa "Suomi maailman paras pesismaa jo 90 vuotta" , 8.10.2012 Ylen Elävä arkisto "Kun Tahko paloi, pesiksen kehitys alkoi" , 10.… Lue lisää »
Jaakko Hämeen-Anttila on paitsi arvostettu tutkija myös suosittu luennoitsija. Helsingin yliopistossa hän on opettanut vuodesta 1984 alkaen, minkä lisäksi hän on pitänyt vuosittain monia kymmeniä yleisöesitelmiä tieteellisissä seuroissa, valtionhallinnossa, tiedotusvälineissä, kouluissa ja monilla muilla forumeilla. Hän on myös usein esiintynyt lukemassa runoja, omiaan tai käännöksiään. Hän on antanut tuhansia haastatteluja ja esiintynyt näkyvästi erilaisissa kampanjoissa. Lue lisää »
Syksyllä 2013 professori Laura Kolbe oli mukana ja vetovastuussa, kun Helsinki Walks Oy (HW Oy) sai alkunsa. "Alalta puuttui selkeä toimija, joka keskittyisi kaupungin kulttuurihistorian tuotteistamiseen sekä turisteja että paikallisia kiinnostavalla ja tieteellisesti vastuullisella tavalla." Lue lisää »
Rafael Koskimies mainitsee Eino Sakari Yrjö-Koskisen sanoneen, että hänen isänsä vaikutus yliopiston professorina ei ollut erityisen suuri tai mainittavan hedelmällinen tieteellisen kehityksen näkökulmasta katsottuna. Lauseen viestiin voi yhtyä, jos miettii asiaa nykyisen peruskoulun historian opetuksen näkökulmasta. Toki Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli mukana tekemässä suomalaisesta historiankirjoituksesta lähdekritiikkiin pohjautuvaa, mistä on osoituksena muun muassa hänen Nuijasota-teoksensa. Samoin hän oli tieteelliseltä lähestymistavaltaan osa Snellmanin ja Hegelin jättämää aatteellista perintöä. Mutta loppujen lopuksi, jäljelle jää vahvempi mielikuva valtiomiehestä kuin tiedemiehestä. Lue lisää »
René Gothóni on Cambridgen Clare Hall Collegen elinikäinen jäsen vuodesta 1990. Hän on ollut aktiivinen jäsen vuodesta 1992 lähtien Suomen Tiedeseurassa, jossa hallituksen jäsenenä vuosina 1996–2007 ja humanistisen osaston sihteerinä vuodesta 1996 lähtien. Suomalaisen Tiedeakatemian neuvottelukunnan jäsenenä Gothóni oli vuosina 1998–2013. Lue lisää »
Parhaita muistoja on useita. Hienoja hetkiä ovat olleet oppilaitteni väitöstilaisuudet, keskustelut miellyttävien vastaväittäjien kanssa ja väitöksiin liittyneet juhlallisuudet. Erityinen onni oli saada Saksalaiselle laitokselle neljä erinomaista saksalaista Alexander von Humboldt -säätiön stipendiaattia, joiden isäntänä toimin yhteensä kymmenen vuotta. Työpanoksellaan nämä stipendiaatit täydensivät merkittävästi laitoksen tutkimusprofiilia ja opetustarjontaa. Lue lisää »
Haaveilen monitieteisistä projekteista, joissa nimistöä tarkastellaan useista eri näkökulmista ja jossa nimistö muodostaa yhden tutkimusaineiston. Hankkeissa yhdistetään tutkimustietoa ja opetusta, ja opiskelijat laativat hankkeessa opinnäytteitään. Tavallaan haaveeni jo toteutuu monitieteisissä Helsinkiä tarkastelevissa hankkeissa. Niistä toivoakseni on iloa ja hyötyä myös kaupunkilaisille ja muille kaupungin toimijoille. Lue lisää »
Kimmo Svinhufvudille tutkimuksen tekeminen on tärkeä vastapaino opetustyölle. Hän on väitellyt filosofian tohtoriksi aiheella ”Opinnäytteen kirjoittaminen vuorovaikutuksena – Keskustelunanalyyttinen tutkimus graduseminaarien ja gradunohjaustapaamisten vuorovaikutuksesta". Väitöskirjassaan Svinhufvud tarkasteli miten gradun tekemiseen liittyvät vuorovaikutustilanteet, kuten ohjaustapaamiset ja seminaarityöskentely, rakentuvat ja miten niiden työmuotoja voisi pedagogisesti kehittää. Lue lisää »
Isäni oli pappi, sananjulistaja. Pienenä poikana imin itseeni samanlaisen tarpeen esiintyä. Kun en osannut laulaa, piti ruveta puhumaan. Esiinnyn edelleen mielelläni minkä tahansa yleisön edessä, oli sitten teemana venäjän kieli, väärinymmärrykset kommunikaatiossa tai suomalainen tiedepolitiikka. Lempiaihe on ”Voiko venäläisiä ymmärtää”. Tiedonjakamisen tarve näkyi aikaisemmin myös innokkuudessa tehdä sana- ja oppikirjoja, kieliohjelmia televisioon, opetusohjelmia tietokoneille, cd-romppuja ja kaikkea mahdollista venäjän opintoja edistävää. Kun kirjoittaa suurelle yleisölle, pääsee irti tieteellisen kirjoittamisen millimetrin tarkoista pelisäännöistä. Voi irrotella ja keventää. Lue lisää »
Yksityisenä ammatinharjoittajana ja tietokirjailijana sekä monien tutkimus-, opetus- ja esiintymistehtävien kautta Samu Nyström on saanut vuosien ajan työskennellä tieteellisen tiedon popularisoinnin parissa. – Mielestäni kyseessä on tärkeä osa akateemisen sivistyneistön tehtävää: tutkimustulokset pitää tuoda myös tutkijayhteisön ulkopuolelle kansalaisyhteiskunnan tietoon ja käyttöön, kertoo Nyström. Lue lisää »
