Taidehistorian opetuskäyttöön hankittiin 1800-luvulla paitsi valokuvia ja planssiteoksia, myös merkittävä kokoelma antiikin ja renessanssin taideteosten kipsikopioita. Järjestelmällisen veistokuvakokoelman keräämisen oli aloittanut jo C. G. Estlander vuonna 1869 lähinnä antiikkiin liittyen. Kun kokoelmaa 1880-luvulla laajennettiin renessanssin taideteosten kopioilla, vastuu hankinnoista jäi Johan Jakob Tikkaselle. Lue lisää »
Uransa alussa Johan Jakob Tikkanen antoi opetusta vain ruotsiksi, koska siitä oli niin koti- kuin koulutuskielenä muodostunut hänen varsinainen äidinkielensä, ja hän osasi sitä selvästi suomea paremmin. Vuoden 1894 alussa oli annettu asetus, jonka mukaan Helsingin yliopiston opettajien oli osoitettava kykynsä suullisesti ja kirjallisesti käyttää suomen kieltä, ja Tikkanen suoritti julkisen kielikokeen henkilökohtaiseen professuuriinsa liittyen vuonna 1896. Suomeksi luennoiminen tuotti kuitenkin vaikeuksia, ja koska kieliasetus ei varsinaisesti pakottanut opettamaan suomeksi, hän monien muiden ruotsinkielisten opettajien tavoin lykkäsi sen aloittamista ryhtyen siihen vasta vuonna 1907. Lukuvuodesta 1909–1910 lähtien hän opetti yhtä paljon molemmilla kotimaisilla kielillä. Lue lisää »
Minut valittiin keväällä 2015 digitaalisten aineistojen tutkimuksen määräaikaisen professuurin hoitoon. Samalla minulle avautui väylä osallistua digitaalisten ihmistieteiden institutionaaliseen kehitykseen mm. digihumanismin opetuksen suunnittelun kautta sekä jatkaen sitä yhteisten verkostojen rakentamista ja tutkimusalan profiilin nostamista, jota teimme erityisesti Kaius Sinnemäen kanssa aikaisemmin tutkijakollegiumissa. Lue lisää »
Kielitieteellisten ansioidensa lisäksi Emil Nestor Setälä oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ahkerana kirjoittajana ja poliitikkona. Hänen kerrotaan olleen aloitekykyinen ja tehokas organisaattori, joka Suomen itsenäistyessä loi maamme kulttuuripolitiikan ja -hallinnon suuntaviivat sekä osallistui lainsäädäntötyöhön. Kunnianhimoinen Setälä kuului niihin yliopistomiehiin, joille pelkkä tieteellinen ja akateeminen menestys ei riittänyt. Lue lisää »
Suomen ja pohjoismaiden arkeologian professori Ella Kivikoski katsoi, että professuurin mukana tuli monia velvollisuuksia. Ne olivat hänelle kuitenkin hyvin mieluisia, puhuttiin sitten julkaisemisesta tai opetuksesta. Lue lisää »
Isäni oli pappi, sananjulistaja. Pienenä poikana imin itseeni samanlaisen tarpeen esiintyä. Kun en osannut laulaa, piti ruveta puhumaan. Esiinnyn edelleen mielelläni minkä tahansa yleisön edessä, oli sitten teemana venäjän kieli, väärinymmärrykset kommunikaatiossa tai suomalainen tiedepolitiikka. Lempiaihe on ”Voiko venäläisiä ymmärtää”. Tiedonjakamisen tarve näkyi aikaisemmin myös innokkuudessa tehdä sana- ja oppikirjoja, kieliohjelmia televisioon, opetusohjelmia tietokoneille, cd-romppuja ja kaikkea mahdollista venäjän opintoja edistävää. Kun kirjoittaa suurelle yleisölle, pääsee irti tieteellisen kirjoittamisen millimetrin tarkoista pelisäännöistä. Voi irrotella ja keventää. Lue lisää »
Mikko Myllykoski osallistui humanistisen tiedekunnan Rakentava kumppanuus -projektiin vuosina 2010–2011. Siinä selvitettiin eri aloilla työskentelevien humanistialumnien avulla miten yliopisto-opetusta voitaisiin kehittää vastamaan paremmin työelämän odotuksia. Lisäksi hankkeella haettiin ratkaisuja tiedekunnan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja vinkkejä tutkintovaatimusten uudistamistyöhön. Lue lisää »
Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Karl Collan elätti itsensä useamman vuoden ajan pääasiassa Helsingin eri koulujen opettajana. Hänellä oli kokemusta opettajan työstä jo opiskeluajaltaan sekä todistus käytännön opetustaidosta. Lue lisää »
"Olen aina liikkunut tutkimuksissani tieteenalojen välillä ja rajapinnoilla. Sukupuolen ja tilan suhteen pohtiminen vei minut väittelemiseni jälkeen moneksi vuodeksi taidehistoriasta Kristiina-instituutin monitieteiseen opetus- ja tutkimusyhteisöön. Tällä hetkellä saan toimia Helsingin yliopiston Historian ja kulttuuriperinnön monitieteisen tohtoriohjelman johtajana." Lue lisää »
Hallintoon tutustuin silloin, kun edellinen arkeologian professorimme eläköityi ja kulttuurien tutkimuksen laitos tarvitsi uuden johtajan. Jouduin tähän vastuulliseen asemaan tehtävään ilman että olisin juuri voinut vaikuttaa asiaan. Kokemusta minulla ei tehtävästä ollut, mutta pianhan sitä alkoi kertyä. Sain apua muilta ja yhdessä miettien pääsimme eteenpäin. Lue lisää »
Kun humanisti väittelee, hänen kimppuunsa hyökkäävät yllättävän monet tahot. Alan veteraanit tai muuten vain vaihtovuoroiset jäsenet näkevät hetkensä tulleen ja ehdottavat sinua järjestöihin ja luottamustehtäviin. Ensimmäisiä tehtäviäni vielä vihreänä tohtorina oli Suomen Musiikkitieteellisen Seuran puheenjohtajuus, joka kävi voimille, olinhan nuori isä ja myös opetus vaati valmistelua usein aamutyön tunneille asti. Lue lisää »
Suomalaisen peruskoulun yhtenä tavoitteena on, kuten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2004 korostavat, ihminen, joka ”osa… Lue lisää »
Lennart Meri on jäänyt useimmille mieleen Viron presidenttinä (1992–2001). Hän oli kuitenkin alkujaan kirjailija, tuottaja ja elokuvaohjaaja. Isänsä Georg-Peeter Meren diplomaatin ja kääntäjän ammattien johdosta Meren perhe matkusteli paljon. Lennart Meri oppikin nuoruudessa puhumaan useita kieliä sujuvasti. Hän taisi niin suomea, ranskaa, saksaa, englantia kuin venäjääkin. Lue lisää »
Toimin vuonna 2002–2003 naistutkimuksen määräaikaisena lehtorina Kristiina-instituutissa tehtävänäni paitsi opettaa myös rakentaa naistutkimuksen – sittemmin sukupuolentutkimuksen – ensimmäinen maisteriohjelma. Tuon tilapäispestin jälkeen olin Kristiina-instituutissa myös postdoc-tutkijana, kunnes 2005 muutin työn perässä Tukholmaan. Lue lisää »
Iisalmen kirkkoherran poika Karl Collan kirjoitti ylioppilaaksi laudatur-arvosanoin Helsingin lyseosta vuonna 1842. Heti samana päivänä hän kirjoittautui yliopistoon. Tuolloin kaikkien opiskelijoiden oli kuuluttava johonkin osakuntaan. Korkean ylioppilasarvosanansa takia Collan otettiin Savo-karjalaisen osakunnan jäseneksi ilmaiseksi. Lue lisää »
Germaanisen filologian tuoreen professorin Hugo Suolahden hallintotehtäviin soveltuva mielenlaatu huomattiin yliopistossa nopeasti. Professuurin tuomien hallinnollisten tehtävien lisäksi hän sai kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1913, Hämäläis-Osakunnan inspehtorin kunnianarvoisan tehtävän. Lue lisää »
Yliopisto on monikollinen: yhteisö, mielentila ja instituutio. Kaikilla näillä olomuodoilla on parhaat hetkensä. Lue lisää »
Touko Siltala on säännöllisesti yhteydessä Alma Materiinsa. Siltala kustantamon kirjailijoista moni on Helsingin yliopiston historia-aineiden tutkijoita tai opettajia. Kustantamo tekee yhteistyötä humanistisen tiedekunnan laitosten ja oppiaineiden kanssa esimerkiksi järjestettäessä kirjailijavierailuja ja kirjojen julkistamistilaisuuksia. Lue lisää »
Kirsi Saarikangas näkee, että oppiminen on tekoja. On tärkeää, että kursseilla luetaan ja keskustellaan luetusta yhdessä. Saarikangas on ollut vuodesta 2015 Helsingin yliopiston Opettajien akatemian jäsen. Siinä on antoisaa, että pääsee jakamaan kokemuksia eri alojen opettajien kanssa ja oppii loistavilta kollegoilta. Lue lisää »
Kirsi Saarikangas harmittelee, että hänen opiskeluaikoinaan ei virallista opiskelijavaihtoa vielä ollut. Maailma tuli kuitenkin tutuksi lukuisten opintomatkojen kautta. Matkoista on jäänyt ikimuistoisena mieleen kolmeviikkoinen taidehistorian opintomatka New Yorkiin 1984. Lue lisää »
