Taidehistorian opetuskäyttöön hankittiin 1800-luvulla paitsi valokuvia ja planssiteoksia, myös merkittävä kokoelma antiikin ja renessanssin taideteosten kipsikopioita. Järjestelmällisen veistokuvakokoelman keräämisen oli aloittanut jo C. G. Estlander vuonna 1869 lähinnä antiikkiin liittyen. Kun kokoelmaa 1880-luvulla laajennettiin renessanssin taideteosten kopioilla, vastuu hankinnoista jäi Johan Jakob Tikkaselle. Lue lisää »
Uransa alussa Johan Jakob Tikkanen antoi opetusta vain ruotsiksi, koska siitä oli niin koti- kuin koulutuskielenä muodostunut hänen varsinainen äidinkielensä, ja hän osasi sitä selvästi suomea paremmin. Vuoden 1894 alussa oli annettu asetus, jonka mukaan Helsingin yliopiston opettajien oli osoitettava kykynsä suullisesti ja kirjallisesti käyttää suomen kieltä, ja Tikkanen suoritti julkisen kielikokeen henkilökohtaiseen professuuriinsa liittyen vuonna 1896. Suomeksi luennoiminen tuotti kuitenkin vaikeuksia, ja koska kieliasetus ei varsinaisesti pakottanut opettamaan suomeksi, hän monien muiden ruotsinkielisten opettajien tavoin lykkäsi sen aloittamista ryhtyen siihen vasta vuonna 1907. Lukuvuodesta 1909–1910 lähtien hän opetti yhtä paljon molemmilla kotimaisilla kielillä. Lue lisää »
Professorin työ koostuu silpusta: tutkimme eri aiheita, ohjaamme opinnäytteitä, luennoimme, tarkastamme tenttejä, haemme rahoitusta, luemme tutkimuskirjallisuutta, puhumme medialle ja istumme mitä erilaisimmissa kokouksissa. Lue lisää »
Professori Laura Kolbe kuvailee itseään humanistiksi ja tietouskovaiseksi. Hän on vakuuttunut siitä, että ihmisillä on halu oppia ja tietää lisää sekä tehdä hyvää lähiympäristössään. Lue lisää »
Yliopistoon liittyy paljon hyviä muistoja. Monista opiskelutovereista tuli rakkaita ystäviä, ja lukemattomat mukavat hetket vietimme niin luennoilla kuin kuppilassakin. Castrenianumin käytävä ja päärakennuksen ja Porthanian salit tulivat tutuiksi ja alkoivat tuntua omalta ympäristöltä heti ensimmäisenä opiskeluvuonna. Lue lisää »
Timo Riiho on ollut iberoromaanisten (Pyreneiden niemimaan romaanisten) kielten professorina Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 1981. Hänen tutkimusalansa on espanjan, portugalin ja katalaanin historiallis-vertaileva lauseoppi. Lue lisää »
Suomen ja pohjoismaiden arkeologian professori Ella Kivikoski katsoi, että professuurin mukana tuli monia velvollisuuksia. Ne olivat hänelle kuitenkin hyvin mieluisia, puhuttiin sitten julkaisemisesta tai opetuksesta. Lue lisää »
Kielitieteellisten ansioidensa lisäksi Emil Nestor Setälä oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ahkerana kirjoittajana ja poliitikkona. Hänen kerrotaan olleen aloitekykyinen ja tehokas organisaattori, joka Suomen itsenäistyessä loi maamme kulttuuripolitiikan ja -hallinnon suuntaviivat sekä osallistui lainsäädäntötyöhön. Kunnianhimoinen Setälä kuului niihin yliopistomiehiin, joille pelkkä tieteellinen ja akateeminen menestys ei riittänyt. Lue lisää »
Minut valittiin keväällä 2015 digitaalisten aineistojen tutkimuksen määräaikaisen professuurin hoitoon. Samalla minulle avautui väylä osallistua digitaalisten ihmistieteiden institutionaaliseen kehitykseen mm. digihumanismin opetuksen suunnittelun kautta sekä jatkaen sitä yhteisten verkostojen rakentamista ja tutkimusalan profiilin nostamista, jota teimme erityisesti Kaius Sinnemäen kanssa aikaisemmin tutkijakollegiumissa. Lue lisää »
"Opetus oli käsittämättömän hyvää. Meillä oli innostunut meininki ja parhaat opettajat ikinä. Sukupuolentutkimuksen alalla on työhönsä todella syvällisesti paneutuneita ja laajan tietovarannon omaavia ihmisiä." Lue lisää »
Humanismi, sivistys ja tutkimus elämänasenteina ovat ne ihanteet, joihin Pirjo Kukkonen nojaa yliopisto-opetuksessaan. Kukkonen on ollut kehittämässä yliopisto-opetusta ja tutkijakoulutusta 1980-luvun alusta lähtien muun muassa Johan Vilhelm Snellmanin ajatuksesta ”opiskelijan omasta ajattelusta”, eli tutkivaan ja ongelmakeskeiseen ajatteluun perustuvista yliopisto-opinnoista, kuten Snellman kirjoittaa jo kirjassaan Om det Akademiska Studium 1840, Akateemisesta opiskelusta. Lue lisää »
Mauri Ylä-Kotola suoritti lukion Helsingin yliopiston alaisuudessa toimivassa Helsingin toisessa normaalikoulussa (nyk. Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu). Yliopistojen yhteydessä toimivien normaalikoulujen tarkoituksena on tarjota harjoittelupaikkoja opettajaksi kouluttautuville ja alusta erilaisille opetuskokeiluille. Pedagogisesti hedelmällinen oppimisympäristö ja opettajat tarjosivat Ylä-Kotolalle erinomaisen miljöön ajattelun kehittämiselle. Lue lisää »
Sain mahdollisuuden opettaa heti jatko-opiskelijaksi päästyäni, ja opetus olikin tärkeä osa elämääni lähes koko väitöskirjan teon ajan. Opetin sekä kirjallisuushistoriaa että teoreettista peruskurssia, ja assistenttina annoin myös henkilökohtaista opinto-ohjausta. Vaikka opetustyöt hidastivatkin varsinaisen väitöskirjan valmistumista, johon meni seitsemisen vuotta, opettaminen on haastanut ja kehittänyt minua tavalla, jota pidän korvaamattoman tärkeänä. Lue lisää »
Aloitin politiikan myöhään 1970-luvun lopulla sananmukaisesti yleisön pyynnöstä. Pääsin eduskuntaan 40-vuotiaana vuonna 1983. Eduskuntataloon asteli humanistinen ja idealistinen ihminen. Sain toimintamahdollisuuksia runsaasti, pääsin toivomiini sivistysvaliokuntaan ja puolustusvaliokuntaan, ja työtä riitti joka suhteessa. Minut valittiin opetus- ja tiedeministeriksi 1991. Minulle tärkeitä kehittämiskohteita yliopistossa olivat laadun parantaminen, kansainvälistäminen ja huomion kiinnittäminen opetukseen. Lue lisää »
Tärkein tutkimus- ja opetusaiheeni liittyy vahvasti siihen oppiaineiden kirjoon, johon keskityin 1960-luvulla. Professuureilla oli yleviä nimityksiä: taidehistoria, estetiikka ja nykykansain kirjallisuus, talous- ja sosiaalihistoria, suomalais-ugrilainen kansatiede, Suomen ja Pohjoismaiden arkeologia ja muita samankaltaisia. Lue lisää »
"Olen aina liikkunut tutkimuksissani tieteenalojen välillä ja rajapinnoilla. Sukupuolen ja tilan suhteen pohtiminen vei minut väittelemiseni jälkeen moneksi vuodeksi taidehistoriasta Kristiina-instituutin monitieteiseen opetus- ja tutkimusyhteisöön. Tällä hetkellä saan toimia Helsingin yliopiston Historian ja kulttuuriperinnön monitieteisen tohtoriohjelman johtajana." Lue lisää »
Kun humanisti väittelee, hänen kimppuunsa hyökkäävät yllättävän monet tahot. Alan veteraanit tai muuten vain vaihtovuoroiset jäsenet näkevät hetkensä tulleen ja ehdottavat sinua järjestöihin ja luottamustehtäviin. Ensimmäisiä tehtäviäni vielä vihreänä tohtorina oli Suomen Musiikkitieteellisen Seuran puheenjohtajuus, joka kävi voimille, olinhan nuori isä ja myös opetus vaati valmistelua usein aamutyön tunneille asti. Lue lisää »
Vieraan kielen opetus tapahtuu usein luokkahuoneessa tai nenä kiinni oppikirjassa. Kieltä kuitenkin käytetään toisten ihmisten kanssa aivan tavallisessa elämässä. Opetuksen ja käytön välillä on siis kuilu, jota kuroo umpeen EU-rahoitteinen LanCook-projekti eli Digitaalinen kielikeittiö. Lue lisää »
Olen viettänyt useana kesänä jaksoja Pohjois-Amerikassa sekä Torontossa että Washington DC:ssa tutkimuksen parissa. Toronton yliopiston kirjasto ja Library of Congress ovat ihania paikkoja. On yllättävää, miten paljon saa kuukaudessa tehdyksi, kun on vapaana opetus- ja hallintotöistä. Nautin irtiolon tunteesta ja siitä, että kaikki tarvittava materiaali on helposti saatavissa. Lue lisää »
Työpaikkani on Kotimaisten kielten keskus eli Kotus, jonka johtajana olen toiminut elokuusta 1998 lähtien. Kotus on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalaitos, jonka toiminta perustuu Kotimaisten kielten keskuksesta annettuun lakiin ja asetukseen. Kotuksen tehtäviin kuuluu suomen ja ruotsin kielen huolto ja neuvonta, sanakirjatyö ja niihin liittyvä tutkimus. Lisäksi Kotus koordinoi saamen kielen, romanikielen ja viittomakielten lautakuntien työtä. Lue lisää »
Yliopistoaikaan liittyvät monensävyiset muistot. Ensimmäisiä oli tietysti rehtori Erkki Kivisen järjestämä inskriptio syyskuussa 1969, sinänsä koruton mutta kuitenkin vakava tilaisuus. Minun aikanani opetus oli vielä hyvin perinteistä, luento toisensa jälkeen ja ylioppilaat joutuivat itse hakemaan ohjeistusta. Tutor-järjestelmä oli alkutekijöissään, joten siihen ei ollut paljon luottamista. Eikä kaikki sujunut suunnitelmien mukaisesti: sain ainoana osallistujana improbaturin pikkugradussa. Eli reputin hum.kanditutkinnon äidinkielenkokeessa! Tästä aivan odottamattomasta vastoinkäymisestä oli tuleva ”cause celebre” mutta se auttoi minua ponnistamaan aallonpohjasta uusille korkeuksille. Lue lisää »
Yksityisenä ammatinharjoittajana ja tietokirjailijana sekä monien tutkimus-, opetus- ja esiintymistehtävien kautta Samu Nyström on saanut vuosien ajan työskennellä tieteellisen tiedon popularisoinnin parissa. – Mielestäni kyseessä on tärkeä osa akateemisen sivistyneistön tehtävää: tutkimustulokset pitää tuoda myös tutkijayhteisön ulkopuolelle kansalaisyhteiskunnan tietoon ja käyttöön, kertoo Nyström. Lue lisää »
Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa ovat nykyään harvassa, mutta aina välillä huomaan, että voin omistaa hieman aikaa keskellä arkipäivää tai ehkä jopa useampana päivänä tutkimukselle, ilman että tunnen huonoa omaatuntoa tai levottomuutta siitä, että tenttejä on laatimatta tai korjaamatta, opinnäytteitä lukematta, sähköpostia vastaamatta, opetus valmistamatta, jne. Lue lisää »
Marjatta Väänäsen opetusministerivuodet osuvat yksiin suuren suomalaisen Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisaallon kanssa. Maatalouden rakennemuutos ja länsinaapurin työvoimapula ajoivat useita satoja tuhansia suomalaisia muuttamaan 1960- ja 1970-luvuilla lahden toiselle puolen paremman elämän ja työpaikkojen perässä. Suomalaisista tuli nopeasti Ruotsin suurin siirtolaisryhmä. Lue lisää »
Sairauden aiheuttama korostunut tietoisuus yksittäisen ihmisen elämän äärellisyydestä on tuonut monenlaisia uusia teemoja ja kehityspolkuja ajatteluun koskien akateemista tutkimusta ja opetusta. Timo Honkela ei ole koskaan ollut mittareiden puolestapuhuja, koska mittarit eivät voi tavoittaa todellisuuden valtavaa moninaisuutta sitä ja ihmisten tekemisiä kunnioittavalla tavalla. Lue lisää »
Kimmo Svinhufvudille tutkimuksen tekeminen on tärkeä vastapaino opetustyölle. Hän on väitellyt filosofian tohtoriksi aiheella ”Opinnäytteen kirjoittaminen vuorovaikutuksena – Keskustelunanalyyttinen tutkimus graduseminaarien ja gradunohjaustapaamisten vuorovaikutuksesta". Väitöskirjassaan Svinhufvud tarkasteli miten gradun tekemiseen liittyvät vuorovaikutustilanteet, kuten ohjaustapaamiset ja seminaarityöskentely, rakentuvat ja miten niiden työmuotoja voisi pedagogisesti kehittää. Lue lisää »
Tutkimusta ja opetusta yhdistää ongelmanratkaisu. Yliopistossa opettajalla on etuoikeus työskennellä lahjakkaiden nuorten kanssa. Helsingin lisäksi olen antanut opetusta mm. Espanjassa ja Britanniassa ja opettanut myös maineikkaan Cambridgen yliopiston englannin opiskelijoita. Sielläkin opiskelijat täyttävät ensin salin peräpenkit! Lue lisää »
Isäni oli pappi, sananjulistaja. Pienenä poikana imin itseeni samanlaisen tarpeen esiintyä. Kun en osannut laulaa, piti ruveta puhumaan. Esiinnyn edelleen mielelläni minkä tahansa yleisön edessä, oli sitten teemana venäjän kieli, väärinymmärrykset kommunikaatiossa tai suomalainen tiedepolitiikka. Lempiaihe on ”Voiko venäläisiä ymmärtää”. Tiedonjakamisen tarve näkyi aikaisemmin myös innokkuudessa tehdä sana- ja oppikirjoja, kieliohjelmia televisioon, opetusohjelmia tietokoneille, cd-romppuja ja kaikkea mahdollista venäjän opintoja edistävää. Kun kirjoittaa suurelle yleisölle, pääsee irti tieteellisen kirjoittamisen millimetrin tarkoista pelisäännöistä. Voi irrotella ja keventää. Lue lisää »
Edvard af Brunér oli kiinnostunut laaja-alaisesti antiikin ajasta. Tutkimukselliset kiinnostuksen kohteet versoivat myös jokapäiväisestä elämästä. Opetustyön kautta hän kiinnostui roomalaisesta opetusrunoudesta ja lingvistisistä aiheista, ajan liikenneolojen kehittyminen sai hänet pohtimaan antiikin olojen erilaisuutta ja työ yliopiston kirjastossa synnytti kiinnostukset antiikin kirjoja ja kirjastoja kohtaan. Lue lisää »
Pidin ensimmäiset kurssini Helsingin yliopistossa syksyllä 1970. Ne olivat praktikum-kursseja, joilla yleisessä kirjallisuustieteessä käsiteltiin ”koko” maailmankirjallisuutta. Opiskelijat kirjoittivat muutaman liuskan esseitä, ja kokoontumiskerroilla keskusteltiin vetäjän johdolla. Opetusmuoto oli uusi, olimme vaatineet sitä silloisessa ”laitosedustustossa” ja saaneet toiveemme läpi. Lue lisää »
Mirkka Lappalainen on toiminut opetustehtävissä Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineessa vuodesta 2001 lähtien. Opettajana hänelle on olennaista johdattaa opiskelijoita kysymysten äärelle. Lue lisää »
Mikko Myllykoski osallistui humanistisen tiedekunnan Rakentava kumppanuus -projektiin vuosina 2010–2011. Siinä selvitettiin eri aloilla työskentelevien humanistialumnien avulla miten yliopisto-opetusta voitaisiin kehittää vastamaan paremmin työelämän odotuksia. Lisäksi hankkeella haettiin ratkaisuja tiedekunnan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja vinkkejä tutkintovaatimusten uudistamistyöhön. Lue lisää »
Toisinaan minulle tarjotaan myös muuta alaani liittyvää työtä – artikkelin tekoa, luennon pitoa, opetusta. Useimmiten tartun tarjouksiin, koska niiden tarkoitus on sama kuin oman työni: tuottaa visuaalisesti parempi ympäristö. Ne kaikki koskevat tiedon järjestämistä loogisempaan, kiinnostavampaan ja helpommin omaksuttavaan muotoon. Niihin kuuluu sopivimpien esimerkkien valitsemista ja epätäsmällisten ilmausten poistamista. Kaikelle sellaiselle on ja tulee olemaan loputon tarve. Lue lisää »
Heikki Nevala toimii aktiivijäsenenä suomalaisten skeptikkojen Skepsis ry:ssä. Yhdistyksen tehtävänä on edistää kriittistä ajattelua, tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta. Nevala on toiminut yhdistyksen hallituksessa jo vuosien ajan ja kirjoittanut Skeptikko-lehteen taikureita ja huijareita sivuavista aiheista. Lue lisää »
Käsillä oleva 375 Humanistia -hanke linkittyy osaksi yliopiston juhlavuotta 375. Vuonna 1990 järjestetyt juhlallisuudet osuivat puolestaan Päiviö Tommilan rehtorikaudelle. 350-vuotiasta yliopistoa juhlittiin näyttävästi rehtorin eläessä luonnollisesti tiiviisti mukana juhlatunnelmissa. Tommila avasi 9.10. järjestetyn Kansallisen pääjuhlan puheella, jonka yliopisto-opetusta puolustavat sanat ovat ajankohtaisia niin ikään juhlavuonna 2015. Lue lisää »
Ruotsin kielen opetuksesta suomenkielisissä kouluissa käydään jatkuvasti julkista keskustelua. Professori Hanna Lehti-Eklund on ollut kiinnostunut siitä, mitä koululaiset ja opettajat itse ajattelevat ruotsin opetuksesta ja opiskelusta sekä mitkä seikat kouluyhteisössä tukevat opetusta. Lue lisää »
Olen ollut mukana kehittämässä opetusta, joka palvelee niin yliopiston omia kuin kansainvälisiä opiskelijoitakin. Olen aktiivisesti kehittänyt uusia Erasmus-vaihtosopimuksia ja pyrkinyt kannustamaan erilaisista taustoista tulevia opiskelijoita osallistumaan opettamilleni, englanninkielisille museologian kursseille. Lue lisää »
Parhaat muistoni yliopistoajoilta liittyvät muuhun kuin varsinaiseen opiskeluun. En koskaan saanut erityisen hyvää tai paneutuvaa opetusta, mutta se ei minua pahemmin haitannut. Yleisen kirjallisuustieteen proseminaari ja seminaari tosin olivat tärkeitä. Muiden oli pakko katsoa, mitä olen kirjoittanut. Lue lisää »
Haaveilen monitieteisistä projekteista, joissa nimistöä tarkastellaan useista eri näkökulmista ja jossa nimistö muodostaa yhden tutkimusaineiston. Hankkeissa yhdistetään tutkimustietoa ja opetusta, ja opiskelijat laativat hankkeessa opinnäytteitään. Tavallaan haaveeni jo toteutuu monitieteisissä Helsinkiä tarkastelevissa hankkeissa. Niistä toivoakseni on iloa ja hyötyä myös kaupunkilaisille ja muille kaupungin toimijoille. Lue lisää »
Rakastan Helsingin yliopiston päärakennuksen arvokkaita luentosaleja, mustia suoraselkäisiä penkkirivejä, kateedereja. Kolisevat istuimet eivät suosi myöhästyjiä. Uskon luentoon, vanhanaikaisimpaan mahdolliseen opetusmenetelmään. Lue lisää »
Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Karl Collan elätti itsensä useamman vuoden ajan pääasiassa Helsingin eri koulujen opettajana. Hänellä oli kokemusta opettajan työstä jo opiskeluajaltaan sekä todistus käytännön opetustaidosta. Lue lisää »
Työelämäkirjaa tehdessä aloin vasta kunnolla lukea kansainvälistä taloushistoriallista kirjallisuutta, ja sen jälkeinen opetusyhteistyö kymmenen vuoden ajan professori Markku Kuisman kanssa johti luennoimaan kapitalismin pitkästä historiasta varhaiskapitalismista nykyiseen globaaliin järjestelmään. Lue lisää »
Marjatta Väänänen sai kulttuuri- ja opetusministerivuosinaan 1970-luvulla vastustajiltaan lempinimen ”Viikate-Väänänen” ja kannattajiltaan tittelin ”hallituksen ainoa mies”. Väänäsen aloittaessa ministerinä äärivasemmistolaisten, niin kutsuttujen taistolaisten, vaikutus kulttuurin kentällä oli suuri, ja he olivat edellisten ministerien aikana tottuneet erikoiskohteluun. Väänänen halusi kuitenkin lisätä poliittista tasapainoa kulttuurin kentällä ja leikkasi vasemmistovetoisten yhdistysten tukia vastaamaan paremmin muiden yhdistysten tukisummia. Lue lisää »
Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1995, suomen kieli sai historiansa laajimman virallisen kielen aseman. Unionin hallintoon tarvittiin sekä kielen kääntäjiä että tulkkeja. Näiden kouluttamiseksi ryhdyttiin Euroopan komission ja opetusministeriön tuella. Lue lisää »
