Opetusmenetelmät

Taidehistorian opetuskäyttöön hankittiin 1800-luvulla paitsi valokuvia ja planssiteoksia, myös merkittävä kokoelma antiikin ja renessanssin taideteosten kipsikopioita. Järjestelmällisen veistokuvakokoelman keräämisen oli aloittanut jo C. G. Estlander vuonna 1869 lähinnä antiikkiin liittyen. Kun kokoelmaa 1880-luvulla laajennettiin renessanssin taideteosten kopioilla, vastuu hankinnoista jäi Johan Jakob Tikkaselle.

Helsingin yliopiston taidehistorian veistokuvakokoelma käsittää 73 antiikin, 52 renessanssin, kolme varhaiskristillistä sekä kaksi aasialaista kipsikopiota. Se on säilynyt varsin hyvin, ja pääosa kokoelmasta on esillä Helsingin yliopiston päärakennuksessa, joitakin teoksia myös Arppeanumissa.

Uutena opetusmenetelmänä tulivat 1800-luvun lopulla käyttöön myös diapositiivit ja taidehistorian tarpeisiin hankittiin huomattavan suuri määrä lasidioja muun muassa Saksassa toimineista valokuvaliikkeistä. Skioptikon-laite, jolla diat projisoitiin, mahdollisti kuvien samanaikaisen esittämisen koko salilliselle kuulijoita ja tarjosi opettajalle keinon yhdistää puhetta kuva-aineistoon huomattavasti aikaisempaa tehokkaammin.

Myöhemmin opetusmuotoa kehitettiin eteenpäin ottamalla käyttöön kaksi diaprojektoria, joiden avulla luennoitsija pystyi esittämään vertailuja minkä tahansa kahden teoksen välillä. Menetelmää sovellettiin alusta lähtien erityisesti ikonografiseen ja muotoanalyyttiseen tutkimukseen.

Kirjoittaja Johanna Vakkari (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.). Julkaistu ensimmäisen kerran Humanistilehdessä vuonna 2008.

Johan Jakob Tikkanen

Johan Jakob Tikkanen 
7.12.1857, Helsinki – 20.6.1930, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1880 ja filosofian lisensiaatti 1884, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Estetiikan ja taidehistorian dosentti 1884–1897, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Taidehistorian ylimääräinen professori 1897–1920 ja varsinainen professori 1920–1926, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto (Helsingin yliopisto 1919–)
Estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden vt. professori 1901 ja 1905, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Helsingin yliopiston veistokuvakokoelman esimies 1898–1926 ja piirustussalin esimies 1908–1926
Suomen Taideyhdistyksen sihteeri 1892–1920, puheenjohtaja 1920–1922
Suomen Taideakatemian varapuheenjohtaja 1922–1924
Ateneumin ystävät -yhdistyksen varapuheenjohtaja 1919–1920 ja puheenjohtaja 1920–1926
Valtion kuvataiteen asiantuntijalautakunnan puheenjohtaja 1918–1923

Palkintoja ja erityisansioita
Helsingin yliopiston edustaja Bolognan yliopiston 800-vuotisjuhlassa 1888
Suomen Tiedeseuran jäsenyys 1901
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1911
Rooman taidehistorian kansainvälisen kongressin Comitato di Patrocinion jäsen 1911
Taidehistorian kansainvälisten kongressien pysyvän komitean jäsenyys 1912
Suomen Tiedeseuran palkinto 1914

Kuva: Taidehistorian kuvakeskus, Helsingin yliopisto 
Tekstit: Johanna Vakkari (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)