Valtiopäiväuudistaja ja opetusministeri

Kielitieteellisten ansioidensa lisäksi Emil Nestor Setälä oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ahkerana kirjoittajana ja poliitikkona. Hänen kerrotaan olleen aloitekykyinen ja tehokas organisaattori, joka Suomen itsenäistyessä loi maamme kulttuuripolitiikan ja -hallinnon suuntaviivat sekä osallistui lainsäädäntötyöhön. Kunnianhimoinen Setälä kuului niihin yliopistomiehiin, joille pelkkä tieteellinen ja akateeminen menestys ei riittänyt.

Poliittis-yhteiskunnallisiin asioihin E.N. Setälä pääsi vaikuttamaan Valvoja-lehden toimituksessa ja etenkin päätoimittajavuosinaan 1897–1905. Savonlinnan hiippakunnan opettajien valitsemana hän pääsi pappissäädyn valtiopäiväedustajaksi vuonna 1905. Valtiopäivillä hän kuului komiteaan, joka laati ehdotuksen uudeksi valtiopäiväjärjestykseksi ja vaalilaiksi. Yksikamarisessa eduskunnassa hän oli tärkeän perustuslakivaliokunnan jäsen sekä puheenjohtaja. Lisäksi hän oli mukana antamassa lausuntoja valtakunnan lainsäädännöstä. Itsenäisyysjulistuksen sanamuodon kerrotaan olevan paljolti E.N. Setälän käsialaa.

Lisäksi Setälä toimi itsenäisen Suomen ensimmäisenä opetusministerinä. Hän oli mukana vaikuttamassa yleisen oppivelvollisuusuudistuksen toteuttamisessa ja uskonnonvapausuudistuksen edistämisessä. Ulkoasiainministerinä ja Suomen ulkomaanlähettiläänä Setälä liittyi niiden yliopistomiesten joukkoon, joiden kansainvälisiä tiede- ja kulttuurikontakteja hyödynnettiin Suomen diplomatian kehittämisessä. Setälä toimi Suomen lähettiläänä Kööpenhaminassa ja Budapestissa. Lisäksi Setälä ehti toimia Turun yliopiston kanslerina vuosina 1926–1935.

Lähteet ja lisätietoa E.N. Setälän poliittis-yhteiskunnallisesta toiminnasta

Autio, Veli-Matti, Setälä, Emil Nestor (1864–1935). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.2.2015. (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta)
Kansanedustajat 1907-, E.N. Setälä, Eduskunnan verkkosivut

Kirjoittaja Riitta-Ilona Hurmerinta

Emil Nestor Setälä

27.2.1864, Kokemäki – 8.2.1935, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1885, filosofian maisteri 1886, filosofian lisensiaatti 1887 ja filosofian tohtori 1890, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti 1887–1893, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Suomen kielen ja kirjallisuuden professori 1893–1929, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto / Helsingin yliopisto (nimenmuutos v. 1919)

Suomen kielen opettaja Läroverket för gossar och flickor -oppilaitoksessa Helsingissä 1884–1887
Valvojan toimituksen jäsen 1886-, päätoimittaja 1897–1905
Uuden Suomettaren avustaja 1891–1899
Finnisch-ugrische Forschungen -kausijulkaisun päätoimittaja 1901–1935
Helsingin Sanomien vakinainen avustaja 1905–1917
Kalevalaseuran puheenjohtaja 1919–1935

Senaattori 1917–1918, opetusministeri 1925, ulkoasiainministeri 1925–1926
Suomen lähettiläs Kööpenhaminassa ja Budapestissa 1927–1930
Turun yliopiston kansleri 1926–1935
Valtioneuvos 1934

Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta