Filosofian maisteri 1998 (yleinen historia), valtiotieteiden maisteri 2008 (yleinen valtio-oppi), Helsingin yliopisto
Doctor of Philosophy 2004 (taloushistoria), London School of Economics and Political Science
Euroopan historian dosentti 2009-, Helsingin yliopisto
Yrityshistorian professori 2013-, Helsingin yliopisto
Tutkija 1999–2002 ja 2003–2004, tutkijatohtori 2004–2008 ja 2009–2011 sekä akatemiatutkija 2012–2013, Helsingin yliopisto
Erikoistutkija 2008–2009, Kansallisarkisto
Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat: Kylmän sodan talous- ja yrityshistoria, yritysten ja hallitusten väliset suhteet, metsäteollisuus, energiateollisuus, kartellit, talouden säätely, media-alan liikehistoria
Profiilikuva: Mika Federley
Tekstit: Niklas Jensen-Eriksen, Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)
Akateeminen Matchmaking
Professorin työ koostuu silpusta: tutkimme eri aiheita, ohjaamme opinnäytteitä, luennoimme, tarkastamme tenttejä, haemme rahoitusta, luemme tutkimuskirjallisuutta, puhumme medialle ja istumme mitä erilaisimmissa kokouksissa. Luetteloa voisi vielä jatkaa.
Harva kyseenalaistaa tutkimuksen tai opetuksen mielekkyyttä, mutta hallinnollisista tehtävistä valitetaan sitäkin enemmän. Kritiikkiin on usein aihetta. Akateemisessa maailmassakin laaditaan strategia-asiakirjoja, joissa ei ole strategiaa ja toimintasuunnitelmia, jotka eivät suuntaa toimintaa. Istumme myös neuvostoissa, jotka eivät erityisemmin neuvottele tai neuvo, tai jos neuvovat niin eivät löydä neuvoilleen kuulijaa.
Onneksi professori päätyy usein istumaan sellaisiinkin ohjausryhmiin, joiden on tarkoitus todella tukea asiantuntemuksellaan jotain tärkeää tehtävää. Pari tuntia menee tällaisessa kokouksessa vauhdilla, kun eri puolilta kuuluu toisiaan täydentäviä asiantuntevia puheenvuoroja. Lopulta professori kävelee ulos vakuuttuneena, että on oppinut itse vähintään yhtä paljon kuin ne, joita ollaan ohjaamassa.
Vallattomatkin toimielimet saattavat tarjota yllättäviä etuja. Tietomäärä yhteisistä asioista kasvaa, vaikka niitä koskevat päätökset tehdään muualla. Kaikkein parasta kuitenkin on, että oppii tuntemaan henkilöitä, joiden kanssa muuten ei olisi tekemissä. Tieteellinen maailmankuva avartuu ihan huomaamatta.
Akateemisen matchmakingin paras muoto on silti tieteelliset konferenssit, erityisesti sellaiset, joiden ohjelmaan kuuluu runsaasti kahvitaukoja, yhteisiä aterioita ja muuta tarjoilua. Konferenssien tieteelliset esitelmät muodostavat pohjan, joka jalostuu yhteisiksi hankkeiksi, julkaisuiksi ja yhteistyösuhteiksi kupin, lasillisen tai tuopin ääressä. Tai elinikäiseksi ystävyydeksi, mikä ei ole huono tulos sekään.
Yrityshistorian oppituoli perustettiin elinkeinoelämän ja valtion tekemien lahjoitusten turvin Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaa vuonna 2013.
Kirjoittaja
Niklas Jensen-Eriksen ja Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)
Niklas Jensen-Eriksen
22.7.1974, Espoo
Filosofian maisteri 1998 (yleinen historia), valtiotieteiden maisteri 2008 (yleinen valtio-oppi), Helsingin yliopisto
Doctor of Philosophy 2004 (taloushistoria), London School of Economics and Political Science
Euroopan historian dosentti 2009-, Helsingin yliopisto
Yrityshistorian professori 2013-, Helsingin yliopisto
Tutkija 1999–2002 ja 2003–2004, tutkijatohtori 2004–2008 ja 2009–2011 sekä akatemiatutkija 2012–2013, Helsingin yliopisto
Erikoistutkija 2008–2009, Kansallisarkisto
Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat: Kylmän sodan talous- ja yrityshistoria, yritysten ja hallitusten väliset suhteet, metsäteollisuus, energiateollisuus, kartellit, talouden säätely, media-alan liikehistoria