Suomen ja pohjoismaiden arkeologian professori Ella Kivikoski katsoi, että professuurin mukana tuli monia velvollisuuksia. Ne olivat hänelle kuitenkin hyvin mieluisia, puhuttiin sitten julkaisemisesta tai opetuksesta.

Kivikoski koki vakavaksi puutteeksi, ettei arkeologian alalla ollut koko Suomea käsittelevää hyvää yleisteosta. Tällaisen laatimisesta tuli yksi hänen suurista töistään. Teos julkaistiin vihdoin vuonna 1961 nimellä Suomen esihistoria.

Kivikoskella oli tapana korostaa, että arkeologian tutkimustulokset eivät ole pysyviä, vaan muuttuvat kun uutta aineistoa löytyy. Aineisto itsessään sen sijaan on pysyvää, minkä takia hän usein puhui sen huolellisen dokumentoinnin tärkeyden puolesta. Käytäntöön Kivikoski vei ajatusta muun muassa laajassa suomalaista rautakautista esineistöä käsittelevässä, kaksiosaisessa teoksessaan Suomen rautakauden kuvasto I–II (1947, 1951). Hän julkaisi myös useita, eri aikakausia käsittäviä Suomen arkeologisia bibliografioita.

Vapaa-aikana Kivikoski harrasti dekkareita ja ristisanatehtäviä. Hän näki niissä paljon yhteistä arkeologian kanssa, koska siinäkin pyritään usein pienten johtolankojen ja vihjeiden perusteella näkemään järkeenkäypää kokonaisuutta.

Opettajana Kivikoski oli Matti Huurteen mukaan ”tunnollinen ja vaativa, mutta samalla huumorintajuinen”. Professorin luennot olivat selkeitä ja pysyivät tiiviisti aiheessa. Toisaalta kirjailija Kaari Utrio muistelee Kivikoskea äärimmäisen hajamielisenä professorina Ylioppilaslehden haastattelussa vuodelta 2001. Suomen Museo -lehden toimittajan toimessaan hän myös mielellään opasti aloittelevia kirjoittajia tieteellisten artikkeleiden kirjoittamisessa.

Kivikoski piti yllä yhteyttä opiskelijoihin myös luentojen ja vastaanottojen ulkopuolella. Iltaisin seminaarien jälkeen kokoonnuttiin usein professorin kotona tai English Tea Roomissa teekupin ääressä. Kivikoski järjesti myös lukuisia seminaareja, niin kotimaassa kuin ulkomaillekin. Professorin ja opiskelijoiden välille syntyi läheinen ja lämmin suhde. Kivikoski ei koskaan mennyt naimisiin eikä saanut lapsia. Sen sijaan hän mielellään ajatteli opiskelijoitaan lapsinaan.

Lähteet

• Matti Huurre, Kivikoski, Ella, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 7.5.2015.  Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Kirsikka Saari, Kirjailija Kaari Utrio, Ylioppilaslehti-verkkojulkaisu 5.10.2001. Viitattu 7.5.2015.