13 hakutulosta haulle: kansanrunous

Kansanrunoilijasta kansallisrunoilijaksi

Johan Ludvig Runebergin muutto Porvooseen vuonna 1837 tarkoitti eräänlaista eroa akateemisesta maailmasta. Hänelle tarjottiin myöhemmin professuuria Kreikan kirjallisuudessa, mutta hän ei ottanut sitä vastaan. Akateemisesta maailmasta ulosjättäytyminen ei kuitenkaan estänyt häntä menestymästä runoilijana. Päinvastoin yliopistossa saatu koulutus ja kiinnostuminen klassisen antiikin kirjallisuuteen ja runouteen vaikutti professori Matti Klingen mukaan Runebergin omaan tuotantoon suuresti. Lue lisää »

Kansanrunouden tutkija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja

Elsa Eklund, vuodesta 1922 Enäjärvi, syntyi vihtiläiseen kauppias- ja maanviljelijäperheeseen vuonna 1901. Hän aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1919. Aluksi hän opiskeli matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, mutta vaihtoi nopeasti historiallis-kielitieteelliselle osastolle. Siellä aineyhdistelmään kuuluivat kotimainen kirjallisuus, suomen kieli ja kirjallisuus, Suomen ja Skandinavian historia sekä suomalainen ja vertaileva kansanrunoudentutkimus. Eklund tutustui opintojen alkuvaiheessa Martti Haavioon ja kiinnostui tämän myötä kansanrunoudesta. Lue lisää »

Pitkä tie professoriksi

Martti Haavio syntyi Temmeksessä vuonna 1899. Kiinnostus kansanrunouteen ja kirjoittamiseen syttyi jo koulupoikana. Haavio aloitti suomen kielen, kirjallisuuden ja kansanrunouden opinnot Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa syksyllä 1918. Hän kirjoitti kuvauksia opiskeluvuosistaan päiväkirjoihin, kirjeisiin ja muistelmakirjaansa Nuoruusvuodet: kronikka vuosilta 1906–1924 (1972). Haavio oli aktiivisesti mukana opiskelijajärjestötoiminnassa ja kirjoitti säännöllisesti Ylioppilaslehteen. Lue lisää »

Runonkeruun suurmies

Kansankieli- ja kulttuuri olivat erityisen lähellä D. E. D. Europaeuksen sydäntä, ja niiden tutkimus olikin hänen suurin elämäntyönsä. Mielenkiinto kansallisiin tieteisiin lienee herännyt jo kotona, kun isänsäkin harrasti kansanrunojen keruuta. Europaeus on itse kertonut kiinnostuksensa alkaneen, kun hän luki suomalais-ugrilaisista kansoista ja kielistä isänsä kirjastossa. Lue lisää »

Tutkijasta pääsihteeriksi

Filosofian maisteriksi valmistumisen jälkeen Tuomas M.S. Lehtonen työskenteli Tiede & edistys -lehden toimitussihteerinä. Ensimmäisen apurahan turvin hän lähti tekemään väitöskirjaa Pariisin syksyllä 1988. Suomessa hän kävi välillä suorittamassa asepalveluksen. Suomen Akatemialta saamansa jatkorahoituksen myötä Lehtonen pakkautui Ladaan puolisonsa ja kahden kuukauden ikäisen poikavauvansa kanssa, ja perhe suuntasi takaisin Pariisiin tutkimusaineistojen pariin. Lue lisää »

Lumoprofessoreja ja laaja-alaisia opintoja

Pääsin ylioppilaaksi Imatran yhteislyseosta 1961. Akateemiset kuviot olivat tuiki tuntemattomia. Tiesin kuitenkin, että olen humanisti ja Helsingin yliopisto on minun vaihtoehtoni. Itseäni innostuneempaa opiskelijaa saa hakea. Persoonalliset ja rohkeat opettajat tekevät yliopiston. Meillä oli ilo saada opintoihimme myös ilmaisutaitoa ja viestintää luovalla tavalla. Pro gradu -tutkielmani Minna Canthista vuosisadan lopun naisen kuvaajana onnistui erinomaisesti. Niinpä täydensin sen lisensiaatintutkielmaksi ja valmistuin 1970. Lue lisää »

Kentällä arkistossa

Omissa tutkimuksissaan Lotte Tarkka suhtautuu arkistoon kuin antropologi kenttään. Tutkija liikkuu itselleen lähtökohtaisesti vieraassa kulttuurissa ja kuuntelee vierasta kieltä. Jotta paikoin fragmentaarista aineistoa voisi ymmärtää, on aineiston kokoamisen ja rajaamisen lähdettävä tietyn olemassaolevan yhteisön tai yksilön sosiaalisesta maailmasta rajattuna ajanjaksona. Lue lisää »

Maailmanperintö ja perustutkimus

Lotte Tarkan mukaan vanhan runokulttuurin ainutlaatuisuus myös velvoittaa: ”Aineisto on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja lavealti dokumentoitu. Kansainvälisen tutkijayhteisön kiinnostus on suurta, mutta itse runot ovat kuitenkin kielimuurin takana, ja runokieltä taitavien velvollisuus on tuottaa tietoa tästä maailmanperintökohteesta. Sitähän nämä runot ovat. Ja arkistot, joissa niiden muistiinpanoja säilytetään.” Lue lisää »

Vanhoja runoja?

Folkloristiikan professori Lotte Tarkan tärkein ja rakkain työkalu on lähes kaksimetrinen ja nahkaselkäinen – SKVR eli Suomen Kansan Vanhat Runot. Se on vuosina 1908–1948 julkaistu kirjasarja, joka sisältää muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki julkaisuajankohtaan mennessä kerätyt kalevalamittaisen kansanrunot, noin 100 000 runoa. Lue lisää »

Akateemisen vapauden valtakunnassa

Kun Rosa Liksom aloitti kansatieteen opinnot Helsingin yliopistossa, hänellä oli takanaan jo useampien aineiden opiskelua. Hän oli viettänyt puoli vuotta Uppsalassa opiskelemassa venäjää ja toiset puoli vuotta Sirola-opistossa yhteiskunnallisten aineiden parissa. Lue lisää »

"Monempana nainen eläessään"

Vanha sanonta ”monena mies” eläessään pitää nyt korjata muotoon ”monempana nainen eläessään”. Ainakin siltä tuntuu, kun koetan muistaa, missä kaikessa olen ollut mukana. Lähes neljänkymmenen vuoden ajan työskentelin opetuksen ja tutkimuksen ohessa yliopiston erilaisissa luottamuselimissä. Lue lisää »