Lotte Tarkka

Lotte Maria Tarkka
19.1.1963, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1989, lisensiaatti 1994, tohtori 2005 (folkloristiikka), Helsingin yliopisto
Folkloristiikan dosentti 2007–2009, Helsingin yliopisto

Folkloristiikan professori 2009-, Helsingin yliopisto
Folkloristiikan professorin viransijaisuus 2007, Helsingin yliopisto
Folkloristiikan tohtoriassistentti 2006–2009, Helsingin yliopisto
Folkloristiikan assistentti 1999–2006, Helsingin yliopisto
Tutkimusassistentti 1992–1995, akatemiaprofessori Lauri Hongon Eeposvertailu-projekti
Folkloristiikan assistentti 1991–1996, Turun yliopisto

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Suomen Akatemian tutkimushanke ”Suullinen runous, myyttinen tieto ja kansanomainen mielikuvitus.Yksilöllinen ilmaisu ja kollektiiviset perinteet esimodernissa Koillis-Euroopassa” 2012–2016); Tutkimusryhmä Cultural Meanings and Vernacular Genres

Tutkimusteemat
Kalevalamittainen kansanrunous, Kalevala, mytologia ja kansanusko, sanamagia, eepokset, genreteoria, intertekstuaalinen analyysi, performanssianalyysi, tekstualisaatiotutkimus, sananlaskut, perinteen transformaatio, folkloren ideologinen käyttö, Vienan Karjala

Palkinnot ja erityissaavutukset
Suomalaisen Tiedeakatemian Kalevala-palkinto 2007
Stadin kompostikisa, I palkinto 2003
Kalevalaseuran nuoren tutkijan palkinto 1990
Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan pro gradu -palkinto 1990

Kuva: Markku Javanainen
Teksti: Lotte Tarkka (Kaija Hartikainen, toim.)

Vanhoja runoja?

Folkloristiikan professori Lotte Tarkan tärkein ja rakkain työkalu on lähes kaksimetrinen ja nahkaselkäinen – SKVR eli Suomen Kansan Vanhat Runot. Se on vuosina 1908–1948 julkaistu kirjasarja, joka sisältää muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki julkaisuajankohtaan mennessä kerätyt kalevalamittaisen kansanrunot, noin 100 000 runoa.

– SKVR on huikea ikkuna ihmisen mieleen, suomen kielen ilmaisupotentiaaliin ja esimoderniin maailmankuvaan. Karkeansoinnikasta suullista runoa voi suositella myös niille, joita Lönnrotin toimittaman Kalevala ei sytytä. Suullinen runous oli laulajilleen elämisen väline, ja suullisesti lausutulla tai lauletulla sanalla oli sekä maagista että sosiaalista voimaa. Sen tuntee vieläkin.

Nyt runot on digitoitu massiiviseen tietokantaan, mutta tutkijalle ei ole oikoteitä. Vanhojen runojen aineistoon voi paneutua vain alkuperäismuistiinpanojen kautta, arkistossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto onkin Tarkalle tuttu jo opiskeluajoista.

– Työharjoittelijana sain pelata pasianssia arkistokorteilla, joihin oli puhtaaksikirjoitettu kymmenittäin toisintoja julkaisemattomista runoista. Tutkimusapulaisena tehtäväni oli lukea ja luetteloida kaikki SKVR:ssä julkaistut loitsutekstit ja kirjoittaa niistä kommentit. Todellisuudentaju siinä hämärtyi, mutta loitsutaito ja runokorva harjaantuivat.

Kirjoittaja Lotte Tarkka (Kaija Hartikainen, toim.)

Lotte Tarkka

Lotte Maria Tarkka
19.1.1963, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1989, lisensiaatti 1994, tohtori 2005 (folkloristiikka), Helsingin yliopisto
Folkloristiikan dosentti 2007–2009, Helsingin yliopisto

Kuva: Markku Javanainen
Teksti: Lotte Tarkka (Kaija Hartikainen, toim.)