Monet vieraiden kielten tutkijat ovat uransa alkuvaiheessa tarttuneet asioihin, jotka ovat olleet heille itselleen vaikeita. Suosituin teema venäjän kielen osalta on ollut verbiaspektit, joita pidetään ”mahdottomana” oppia kunnolla. Tarkastelin väitöskirjassani vähintään yhtä haastavaa ilmiötä, venäjän substantiivien liikkuvaa painoa.

Perinteisessä kieliopissa asioita tarkastellaan kielen omista käsitteistä käsin. Yhdessä luvussa ovat esillä verbit, toisessa lauseenjäsenet, kolmannessa sanajärjestys. Olen kehitellyt toisenlaista lähestymistapaa, jota kutsun funktionaaliseksi lauseopiksi. Siinä kieli kuvataan merkitys edellä. Tällainen kielenkuvaus vastaa kysymykseen, millä rakenteilla kielessä x ilmaistaan toimintaa, tunnetilaa, pyyntöä, kieltoa, määrää jne.

Viime aikoina tiedemaailmassa on puhuttu paljon suurten aineistomassojen, big data, merkityksestä tutkimukselle. Suomalaiset Venäjän tutkijat saivat jo kymmenen vuotta sitten käyttöönsä Integrum-tietokannan, joka käsittää yli 50 miljardia sanaa erilaisia lehtitekstejä. Kehittämällä tehokkaat hakumetodit olemme aineiston avulla osoittaneet, että venäjän kielioppien antama tieto monista venäjän kielen piirteistä ei pidä paikkansa, jos tarkastellaan aitoa kirjoitettua kieltä.

Väitetään, että maailman suurin ongelma on se, että ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Se johtaa pieniin kömmähdyksiin arkielämässä ja vakaviin konflikteihin kansojen välillä. Eroavuudet ihmisten maailmankuvissa lisäävät väärinymmärryksen riskiä. Siksi kulttuurienvälinen dialogi on taitolaji. Toisaalta arkikeskustelussa tuttujen ihmisten kanssa väärinymmärryksiä tapahtuu enemmän kuin kommunikaatiossa ulkomaalaisten kanssa. Selityksiä tulee etsiä kielen ohella ihmisen käyttäytymisen motiiveista ja aivojen toiminnan rajoituksista.

Venäjän kielen ohella olen tutkinut myös venäläistä mieltä. Olen vakuuttunut, että venäläisten ajatusmaailman parempi ymmärtäminen auttaisi länsimaita ja erityisesti Suomea välttämään turhaa nahistelua Venäjän kanssa. Tämä ei merkitse Venäjän harrastaman politiikan hyväksymistä. Näinhän toimimme Yhdysvaltojen suhteen. Voimme ihan hyvin käyttää Applen tuotteita ja katsella amerikkalaisia elokuvia, vaikka emme hyväksyisi Yhdysvaltojen aggressiivista ulkopolitiikkaa.

Olin nuorena professorina hyvin kriittinen yliopiston hallintoa kohtaan. Sitten tajusin, että on liian helppoa huudella takarivistä, jos ei itse uskalla ottaa vastuuta asioiden hoitamisesta. Tämä asenne on vienyt monenlaisiin tehtäviin: dekaaniksi, vararehtoriksi, Suomen Akatemian toimikunnan ja hallituksen puheenjohtajaksi, Suomalaisen Tiedeakatemian esimieheksi, tutkimus- ja innovaationeuvoston jäseneksi. Kaikki ovat olleet aivan upeita paikkoja päästä kehittämään suomalaista akateemista kulttuuria. Kaikkein vaativin tehtävä on kuitenkin ollut laitosjohtajan tehtävä. Siinä on ihan iholla niiden ihmisten kanssa, joita päätökset koskevat.

Parasta on se, että hyviä hetkiä ja kokemuksia on paljon.

Urheilu ja liikunta on ollut tärkein harrastukseni läpi koko elämän. Kouluaikana harrastin yleisurheilua, myöhemmin on tullut pelattua lentopalloa, koripalloa ja nelimailaa. Urheilu on ollut ulkomailla ujolle ihmiselle hyvä keino päästä tutustumaan paikallisiin ihmisiin.

Isäni oli pappi, sananjulistaja. Pienenä poikana imin itseeni samanlaisen tarpeen esiintyä. Kun en osannut laulaa, piti ruveta puhumaan. Esiinnyn edelleen mielelläni minkä tahansa yleisön edessä, oli sitten teemana venäjän kieli, väärinymmärrykset kommunikaatiossa tai suomalainen tiedepolitiikka. Lempiaihe on ”Voiko venäläisiä ymmärtää”. Tiedonjakamisen tarve näkyi aikaisemmin myös innokkuudessa tehdä sana- ja oppikirjoja, kieliohjelmia televisioon, opetusohjelmia tietokoneille, cd-romppuja ja kaikkea mahdollista venäjän opintoja edistävää. Kun kirjoittaa suurelle yleisölle, pääsee irti tieteellisen kirjoittamisen millimetrin tarkoista pelisäännöistä. Voi irrotella ja keventää.

Haaveilen siitä, että ihmiset varttuvat käymään dialogia ja jättävät vihapuheet, solvaukset ja aseiden kalistelut vähemmälle.

Haaveilen myös siitä, että Gazprom ja joku venäläinen oligarkki keksisi lahjoittaa muutaman Venäjän tutkimukseen liittyvän professuurin Helsingin yliopistoon.