Perinteisessä kieliopissa asioita tarkastellaan kielen omista käsitteistä käsin. Yhdessä luvussa käsitellään verbejä, toisessa lauseenjäseniä, kolmannessa sanajärjestystä. Olen kehitellyt toisenlaista lähestymistapaa, jota kutsun funktionaaliseksi lauseopiksi. Siinä kieli kuvataan merkitys edellä. Tällainen kielenkuvaus vastaa kysymykseen, millä rakenteilla kielessä x ilmaistaan toimintaa, tunnetilaa, pyyntöä, kieltoa, määrää jne. Suomen kielessä voidaan kuvata esimerkiksi fysiologista tilaa hyvin erilaisilla rakenteilla: Timon on kylmä, Timoa viluttaa, Timolla on angiina, Timo on juovuksissa, Timo on väsynyt.

Esitin kuvausmallin idean ensimmäistä kertaa kirjassa Mielestä kieleen: kontrastiivisen funktionaalisen lauseopin teoriaa (1993). Mallin kehittyneempiä versioita on kuvattu kirjassa Теория функционального синтаксиса (Moskova 2006) ja englanninkielisessä artikkelissa. Olen kollegojeni kanssa laatimassa venäjän kielen funktionaalista lauseoppia, joka ilmestyy sekä venäjäksi että englanniksi.”

Andrew Chestermanin Contrastive Functional Analysis perustuu tähän kuvausmalliin.

Idea ”merkityksestä muotoon” -periaatteelle pohjautuvasta kielioppimallista ei ole uusi. Saksalainen kiinan kielen tutkija Georg von der Gabelentz kirjoitti tällaisen lähestymistavan tarpeellisuudesta jo vuonna 1891. Sittemmin muun muassa tanskalainen Otto Jespersen painotti samaa asiaa. Venäläinen Lev Ščerba käytti traditionaalisesta lähestymistavasta käsitettä ”kuulijan kielioppi”, kun taas merkityksestä muotoon -periaate johtaa ”puhujan kielioppiin”.

Funktionaalista lähestymistapaa ovat soveltaneet käytäntöön monet tutkijat niin Venäjällä (Bodarko, Miloslavski, Zolotova, Vsevolodova ym.) kuin lännessäkin (mm. Dik, Halliday, van Valin). Oma kuvausmallini pyrkii olemaan aikaisempia kattavampi ja systemaattisempi.

Lisää aiheesta suomeksi "Puhujan kielioppi"  ja englanniksi.