Olin nuorena professorina hyvin kriittinen yliopiston hallintoa kohtaan. Sitten tajusin, että on liian helppoa huudella takarivistä, jos ei itse uskalla ottaa vastuuta asioiden hoitamisesta. Osallistuminen hallintoon avartaa näkökulmia. Oppii ymmärtämään paremmin, miten tiedemaailma ja koko yhteiskunta toimii.

Dekaanina, vararehtorina ja Suomen Akatemian toimikunnan ja hallituksen puheenjohtajana olen päässyt tutustumaan siihen, miten muut tieteenalat toimivat. On sekä paljon yhteisiä piirteitä, että paljon eroavuuksia. Siitä huolimatta pitää tehdä päätöksiä, joissa eri tieteenalat ovat jakamassa samoja tutkimusresursseja. Ainoa vaihtoehto on yrittää suhteuttaa Suomen tieteen taso saman alan yleiseen tasoon maailmassa. Humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alat eroavat muista aloista metodeiltaan ja julkaisutraditioiltaan. Tästä syntyvää tilannetta olen käsitellyt artikkelissani Measuring Excellence in Social Sciences and Humanities: Limitations and Opportunities.

Tutustuminen päättäjiin on opettanut kielitaidon tärkeyden. On turha odottaa, että poliitikot oppisivat ymmärtämään tutkijoiden käyttämää tapaa puhua, tutkimus on vain yksi monista kymmenistä alueista, joita heidän tulee hallita. Jos me tutkijat haluamme äänemme kuuluviin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, meidän on ymmärrettävä ensin, miten politiikka toimii ja millaista kieltä päättäjät ymmärtävät.

Vaikka olen ollut monenlaisissa tehtävissä, kaikkein vaativin niistä on ollut laitosjohtajan tehtävä. Siinä on ihan iholla niiden ihmisten kanssa, joita päätökset koskevat.

Vuonna 2002 julkaistussa kirjassa Tuloksena yliopisto: kokemuksia ja näkemyksiä yliopiston hallinnosta pohdin yliopiston hallintokulttuuria vararehtorivuosien kokemuksen pohjalta.

Erilaisia tutkimushallinnon ja akateemisen elämän kysymyksiä olen pohtinut lukuisissa kolumneissa ja blogeissa. Näkökulmien erilaisuutta yritin havainnollistaa kirjoituksissa, joissa professori Mustajoki ja vararehtori Mustajoki keskustelevat.

 

Yliopistorankingien puutteista ja eduista:

 

• Mustajoki, Arto. Yliopistojen rankingit – paljon melua tyhjästä? Tieteessä tapahtuu 8/2010, 20–29.
• Mustajoki, Arto. Miksi humanistit pärjäävät niin hyvin?

Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuuden mittaamisesta:

• Mustajoki, Arto. Tutkimuksen vaikuttavuus: mitä se on ja voidaanko sitä mitata? Tieteessä tapahtuu 6/2005, 33–37.

Arto Mustajoen ja Tuula Teerin pamfletti Suomen yliopistopolitiikasta keväällä 2015:

• Mustajoki, Arto & Teeri, Tuula. Innovaatioiden perusta murenee – Yhdeksän ehdotusta yliopistojärjestelmän korjaamiseksi. EVA Analyysi, 20.3.2015

Avoimesta tieteestä avoimesti:

• Mustajoki, Arto. Avoin tiede: Mitä, miksi ja miten? Tieteessä tapahtuu 4/2012, 35–40.

Tukehtuvatko tutkijat julkaisuähkyyn:

• Mustajoki, Arto. Tieteen julkaisuähky. Tieteessä tapahtuu 5/2008, 32–33.

Tutkijan toiminnan kokovartalokuva indikaattoreiden valossa:

• Mustajoki, Arto. Hyvyyden mittarit. Tieteessä tapahtuu 6/2009, 41–42.

Eettiset kysymykset kun tutkija kohtaa median:

• Mustajoki, Arto. Eettiset kysymykset tutkijan ja median kohtaamisissa. Tieteessä tapahtuu 6/2012, 45–57.

Yliopistojen budjettileikkauksista elokuussa 2015:

• Mustajoki, Arto. Yliopistot uusiksi.

Hallituksen miljardikaappauksesta blogissa marraskuussa 2015:

• Mustajoki, Arto. Suomessa on miljardin kokoinen hallintokriisi.

Mustajoki mattotuomarina Tieteen päivien 2013:

• Mihin mittaamisen hurmos vie tiedettä? -video

Mustajoki mattotuomarina Tieteen päivillä 2015.

• Voiko tiede olla demokraattista?, Acatiimi 1/2015

Ylioppilaslehden juttu Arto Mustajoesta vuodelta 1998: ”Vilpitön viikatemies”

Menneitten vuosien juttuja tämän päivän aiheista