Parasta on se, että hyviä hetkiä ja kokemuksia on paljon.

Suuria ilon hetkiä on, kun opiskelija, jonka kukaan ei uskonut pystyvän kirjoittamaan gradua, saakin sen valmiiksi; kun näkee entisten opiskelijoidensa menestyvän; kun oma tohtoriopiskelija saa hyvät painatuslupalausunnot; kun oma artikkeli hyväksytään hyvään lehteen; kun pyydetään pitämään plenaariluento kongressissa tai vierailuluento ulkomailla.

Mieleenpainuvia hetkiä on ollut myös silloin kun jostakin vaikeasta on selviydytty. Kun opiskelijat kantoivat plakaatteja joissa luki ”Mustajoki – opiskelijoiden vihollinen”. Kun laitoksella nousi kapina henkilöstösuunnitelmasta. Kun vararehtorina jouduin tekemään rahanjakomallin, joka ei kaikkia miellyttänyt. Hieno tunne tulee, kun vaikea tilanne on ohi ja kun se ei ole jättänyt traumoja omaan mieleen eikä hankauksia ihmissuhteisiin.

On ollut hienoa tavata monenlaisia ihmisiä: opiskelijoita, tutkijakollegoja maailman kaikilta kolkilta, eri alojen huippututkijoita, ministeriön väkeä, Suomen ja Venäjän johtavia poliitikkoja.

Yliopistolla pääsee osalliseksi myös ylevistä juhlista. Hienot puheet ja korkeatasoinen musiikki ovat akateemisten traditioiden kulmakiviä. Jokainen väitöstilaisuus on tieteen juhlaa, erityisesti jos vastaväittäjä ei takerru pikkuseikkoihin vaan esittää älykkäitä yleisluonteisia kysymyksiä, joista yleisökin ymmärtää jotakin.

Filosofisen tiedekunnan promootioihin olen osallistunut monissa rooleissa. Viimeisin niistä oli vuonna 2014, jolloin minulla oli kunnia toimia promoottorina. ”Sitä suurempaa kunnianosoitusta professorille ei voi tulla”, kuten professori Klinge asian ilmaisi.

Promootiomuisteluksia ja kuvia:

• Carpe promotionem!
• Promootio riittinä

Kaikkein tuorein muisto yliopistollisista juhlista on 375-humanistia -sivuston karonkka, jota vietimme Luonnontieteellisessä museossa joulukuussa 2015. Paikalla oli toistasataa humanistivaikuttajaa yhteiskunnan eri sektoreilta. Tunnelma oli raikkaan innostunut, verkostoiduimme oikein kunnolla.

Joistakin juhlista jää mieleen juhlahumun ohella, jonkinlainen nolouden tunne, kun huomaa, kuinka valtavan työn ihmiset ovat tehneet niiden eteen. Oli todella upeaa saada 50-vuotisjuhlaromppu, joka oli ensimmäisiä lajissaan yliopistopiirissä. Toisaalta kauhistutti kuinka valtavan työn se oli vaatinut suurelta joukolta ihmisiä.

Pala lähihistoriaa – video Arto Mustajoen 50-vuotisjuhlista 20.12.1998

60-vuotispäivänä sain perinteisemmän lahja, juhlakirjan, jossa on kauniit Pekka Pesosen laatimat alkusanat. Tiedän että juhlakirjankin kokoonharsiminen on melkoinen voimanponnistus.