Historianopintoihin minua houkutteli kokemus peräti viidestä eri tavoin inspiroivasta Norssin historianopettajastani. Ensimmäinen oli marxilainen, toinen juurevasti isänmaallinen, kolmas korostetun vähäeleinen ja neljäs opetti koko kehollaan – viides taas luennoi jonkinlaiseen yliopistotyyliin. Yhteistä heille oli peittelemätön kiinnostus opettamaansa aihetta kohtaan. Kun vielä latinanopettajani oli yhtä inspiroiva kuin edellä mainitut yhteensä, otin myös latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden opinto-ohjelmaani.

Humanistilla ei ole uraa – tai ainakaan urasuunnittelua, oli opiskelijasukupolveni sivistysyliopistohenkinen motto. Jälkikäteen katsoen työelämään orientoitumiseni näyttää kuitenkin lähes ohjelmalliselta. Tartuin mielenkiintoiselta vaikuttaviin keikkatyötarjouksiin ja sain käytännön kokemusta arkistojen penkomisesta, haastattelututkimuksesta ja aikataulujen kunnioittamisesta.

”Jukola–Jakomäki–Bryssel, Suomi 75 vuotta” -näyttelyn luominen tiedekeskus Heurekassa oli voimaannuttava hanke. Historiaa ei ollut aiemmin käsitelty vuorovaikutteisen näyttelyn keinoin Suomessa eikä juuri ulkomaillakaan. Emme tunteneet esikuvia emmekä rajoituksia. Heurekan perustajat olivat onneksemme määritelleet tiedekeskuksen tehtäväkentän suomen ’tiede’ ja ruotsin ’vetenskap’ -sanojen mukaisesti kattamaan kaikki akateemiset alat, eikä vain luonnontieteitä, science.

Kiinnostukseni antiikin historiaan ja latinan kieleen kasvoi rakkaudeksi Välimeren kulttuuria ja erityisesti Italiaa kohtaan. Opintojeni alussa suuntauduin antiikintutkimukseen ja olin Villa Lantessa sekä lyhyellä että syksyn mittaisella tieteellisellä kurssilla.

Tiede on kansainvälistä. Tieteen avoimuuden periaatteen mukaan myös tiedekeskusten ideat ja ajatukset leviävät kansainvälisesti. Heurekan perustajat seurasivat sekä eurooppalaisia että pohjoisamerikkalaisia esikuvia, mutta päättäessään, että suomalaisella tiedekeskuksella on oltava omaa näyttelytuotantoa, he tulivat taanneeksi sen, että myös Heurekalla on ollut paljon annettavaa kansainvälisesti. Vuonna 1989 avattu Heureka oli maailman noin 400. tiedekeskus, nyt niitä lasketaan olevan noin 3000.

Historioitsija elää tekstien maailmoissa, mutta kirjoitusta vanhempaa on kuva, ja vauvakin kommunikoi ilmeillä ja eleillä ennen kuin puhuu. Kuvien katsominen, tulkitseminen ja tekeminen ovat kiehtoneet minua aina, vaikka ne eivät koskaan ole olleet tekemisieni pääosassa. Nuoruuden valokuvausharrastus, loputon elokuva-arkistoelokuvien katselu, kuvatoimitustyöt ja Kronikka-lehden tekeminen tarjosivat kuvallisen hahmottamisen riemua opiskeluaikana.

Mikko Myllykoski osallistui humanistisen tiedekunnan Rakentava kumppanuus -projektiin vuosina 2010–2011. Siinä selvitettiin eri aloilla työskentelevien humanistialumnien avulla miten yliopisto-opetusta voitaisiin kehittää vastamaan paremmin työelämän odotuksia. Lisäksi hankkeella haettiin ratkaisuja tiedekunnan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja vinkkejä tutkintovaatimusten uudistamistyöhön.

Olin kerran tohtorinkaronkassa, jossa väittelijä tullessaan puheessaan kohdalleni kiitti minua siitä, että olen auttanut häntä ymmärtämään hyödyttömän merkityksen elämässä. Pidän tätä suurena kunniana. Mieleeni palautui pikkulapsena julkilausutut ammattihaaveeni: jääpalatehtailija, koska kuvittelin, että mitään niin absurdia ei voisi olla, ja sapelihammastiikerinkesyttäjä – samoista syistä. Sittemmin opin roomalaisen käsitteen otium, luova…