Jaakko Hintikka on yksi modernin logiikan perustajista. Häntä on kutsuttu sekä tiedon ja uskomuksen logiikan että peliteoreettisen semantiikan isäksi. Hintikka on tehnyt läpimurtoja useimmilla filosofian aloilla ja tarjonnut mielenkiintoisia tulkintoja monista filosofian klassikoista, kuten Aristoteleesta, René Descartesista, Gottfried Leibnizista, Immanuel Kantista, Gottlob Fregestä ja Ludvig Wittgensteinista.

Hintikkaa on pidetty analyyttisen filosofian perinteen jatkajana kuten myös hänen oppi-isäänsä Georg Henrik von Wrightiä sekä Bertrand Russelia ja Ludvig Wittgensteinia. Hän ei itse kuitenkaan ole samaa mieltä.

– Olen ollut kiinnostunut erilaisista filosofisista perinteistä, en vain analyyttisestä. Von Wright ja Wittgensteinkaan eivät ole analyyttisen suuntauksen perinteisimpiä edustajia.

Jaakko Hintikalla on merkittävä rooli suomalaisen filosofisen perinteen kansainvälistämisellä luomillaan kiinteillä suhteilla angloamerikkalaiseen yliopistomaailmaan.

Olemme vaarassa menettää erinomaisia mahdollisuuksia, pitäisi käyttää enemmän niitä ideoita, joita jo on olemassa. Edustamissani tutkimussuuntauksissa on uskomattomia mahdollisuuksia sananmukaisesti juuri nyt.

Vuonna 1954 Hintikka sai kolmivuotisen Junior Fellow -tutkimusviran Yhdysvaltoihin Harvardin yliopistoon. Stipendi oli avoin kaikille aloille. Joka vuosi sen sai kahdeksan nuorta tutkijaa, joilla oli Hintikan mukaan seuraavat kolme vuotta täydellinen akateeminen vapaus.

– Mitään vaatimuksia ei ollut, sai opiskella tai tehdä väitöskirjaa. Kaikki kulut maksettiin. Se oli aikamoinen elämys, ja minun urani perusta.

Kolmen vuoden jälkeen Hintikka palasi Suomeen, missä hänet nimitettiin käytännöllisen filosofian professoriksi vuonna 1959. Runsas kymmenen vuotta myöhemmin 1970 hänestä tuli tutkija-professori Suomen Akatemiaan.

– Helsingin aikanani minulla oli sarja työryhmiä Suomen Akatemiassa, joiden jäseniä olivat muun muassa Ilkka Niiniluoto, Simo Knuuttila, Esa Saarinen, Juhani Pietarinen, Leila Haaparanta, Raimo Tuomela ja Lauri Carlson. Kaikista on tullut professoreita Suomeen.

Hintikka vieraili eri puolilla maailmaa, kunnes vuonna 1963 amerikkalainen filosofian professori Patrick Suppes tarjosi pysyvän vierailijaprofessorin tehtäviä Stanfordin yliopistossa, muutama kuukausi joka vuosi.

– Sitten jäin Amerikkaan pysyvästi vuosikymmeniksi.

Mitä mieltä filosofian suurmies on tieteenalansa nykytilasta Suomessa? Filosofialla ei Hintikan mukaan ole tällä hetkellä selvää suuntaa maailmalla, ja se näkyy myös Suomessa.

– Hapuillaan moneen suuntaan, eikä näkyvissä ole suurta, johtavaa virtausta.

Hintikan mielestä tilanne tarjoaisi hienon mahdollisuuden suomalaiselle tutkimukselle.

– En tarkoita vain kansainvälisellä tasolla merkittävää vaan suorastaan johtavaa asemaa maailmassa.

Tällaisen tilan saavuttaminen tosin edellyttäisi nykyistä paljon enemmän tukea ja resursseja. Hintikan mielestä nykyjärjestelmä yliopistossa on liian jäykkä ja kaavamainen.

– Olemme vaarassa menettää erinomaisia mahdollisuuksia, pitäisi käyttää enemmän niitä ideoita, joita jo on olemassa. Edustamissani tutkimussuuntauksissa on uskomattomia mahdollisuuksia sananmukaisesti juuri nyt.

Hintikka muistuttaa, että filosofia on varsin halpa ala, vaikka toisaalta hänen mielestään kyse ei ole edes vain rahasta, vaan miten sitä käytetään.

– Filosofia näyttäytyy suljettuna tieteenalana, mutta siellä on yllättäviä sovellusmahdollisuuksia. Abstraktilla loogismatemaattisella tutkimuksella voi olla mielenkiintoisia yhteyksiä matematiikan ja innovaatiotaidon opetukseen, mutta niitä ei ole edes yritetty hyödyntää. Filosofian avulla voisi olla arvioitavissa, mihin tietokoneita voidaan käyttää matematiikan opetuksessa ja mihin taas ei.