Suurkaupungin syke ja synkeys avautuivat ylioppilas Kari Hotakaiselle syksyllä 1976. Hän oli kesällä osallistunut kotimaisen kirjallisuuden ja romaanisen filologian valintakokeisiin ja saanut Helsingin yliopistosta pääaineoikeuden molempiin aineisiin. Muutto pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin tuntui tarjoavan rajattomat mahdollisuudet.

Kari Hotakainen on ehtinyt ja saanut kirjoittaa erilaisia tekstejä laidasta laitaan. Hänestä tuli yleiskirjoittaja. – Olen aina ajatellut, että kirjoitan kaikkea mahdollista, mitä vaan eteen tulee. Olen tehnyt uutistekstejä ja kolumneja, laatinut mainoslauseita, kirjoittanut runoja ja proosaa, teatteri- ja elokuvakäsikirjoituksia.

Kirjailija Kari Hotakaisen mukaan kaunokirjallisuutta ei voi tehdä tilaustyönä. Muita kirjoitusmuotoja hän on tehnyt tilauksesta. Kustantajansa Touko Siltalan kanssa hän voisi halutessaan keskustella kirjojensa aiheista, mutta niin ei ole ollut tapana tehdä. – Siltala tietää, että tämä töyhtöhyyppä menee mökkiinsä ja tulee kahden vuoden päästä ulos ja tuo tullessaan tekstinivaskan.

Menestynyt kirjailija joko pääsee tai joutuu parrasvaloihin. Kirjakauppojen korokelavojen lisäksi uuden kirjan julkistuksen jälkeen satelee haastattelupyyntöjä. Usein mediaa kiinnostaa kirjaa enemmän kirjailijan yksityiselämä. Kari Hotakaiselle tämä on vähän vaikeaa. Kirja on hänelle autonomisesti tärkein asia: jokainen lukija lukee ja kokee sen omalla tavallaan eikä kirjailijan persoonalla tai yksityiselämällä pitäisi olla mitään merkitystä.

Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa oli mieltä kiihottavia opettajia ja professoreita. Heitä ihailtiin ja heistä imettiin janoisina oppia. Muutamista ajattelin pakokauhuisesti, että tuleekohan minustakin tuollainen. Joitakin taas katselin toiveikkaana, että voi kunpa minusta tulisi tuollainen.

Haaveilen tällä hetkellä seuraavan romaanini päähenkilöstä.

Tähän artikkeliin olemme koonneet otteita Ylen verkkosivustolta löytyvistä kirjailija Kari Hotakaisen haastatteluista.