Päivi Koivisto-Alanko
Päivän humanisti

Päivi Koivisto-Alanko

Päivi Koivisto-Alanko luki lapsena intohimoisesti fantasiakirjallisuutta, halusi nimenomaan kielihistorioitsijaksi ja päätyi kustantajaksi. Tutkijankoulutus jätti kaihon tiedettä kohtaan, haaveen siitä, että saisi vielä yrittää jäsentää maailmaa kielen kautta. Koivisto-Alangon mukaan kustantaminen on teoriassa helppoa, mutta käytännössä siihen liittyy kaikenlaisia haasteita.

Päivi Koivisto-Alanko

Päivi Ulla Katariina Koivisto-Alanko
9.8.1969, Helsinki

Filosofian kandidaatti (englantilainen filologia) 1993, filosofian tohtori 2000, Helsingin yliopisto
Erasmus-stipendiaattina Cambridgen yliopistossa 1993

Käännetyn kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö 2011–, Kustannusosakeyhtiö Tammi
Käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittaja 2001–2011, WSOY (Shakespeare-projekti 2003 – 2010)
Väitöskirjantekijä 2000–2001, Englannin kielen laitos, Helsingin yliopisto
Sanakirjatoimittaja 1995–2000, WSOY
EU-harjoittelija 1994, Terminologiayksikkö, Käännöspalvelu
Tutkimusavustaja 1993–1994, Englannin kielen laitos, Helsingin yliopisto

Julkaisut
Englannin kielen historiallista semantiikkaa käsitteleviä artikkeleita, väitöskirja sekä retkeilyopas.

Palkinnot
Salli-journalistipalkinto 2006 (Shakespeare-projektin työryhmä)

Kuva: Mika Federley
Tekstit: Päivi Koivisto-Alanko (Tomas Sjöblom, toim.)

Kun aloitin työt käännöskirjallisuuden toimittajana viisitoista vuotta sitten, ajattelin leimallisesti kuin kielentutkija. Olin tehnyt kielihistoriallisen väitöskirjan ja ollut töissä sanakirjatoimittajana, mutta en aina nähnyt metsää puilta. Olin innostunut tarkkuudesta ja vivahteista, ja englannin taitoni oli keskimääräistä parempi, mutta kokonaisuuden hahmottaminen oli vaikeaa. Työ opetti tekijäänsä, ja suomentajat opettivat kokematonta toimittajaa.

Lue lisää

Kun vanhemmat lapseni olivat pieniä, ainoa harrastukseni oli post doc -tutkimus. Abstrakteja, esitelmiä, matkoja, artikkeleita. Se oli ihanaa, mutta myös kamalaa. Nautin tutkimuksesta, mutta en koskaan ehtinyt paneutua siihen tarpeeksi hyvin. Opin siitä sen, että vaativasta harrastuksesta, oli se sitten historiallinen kielentutkimus tai koskimelonta, ei voi nauttia, jos sitä ei…

Lue lisää

Hämmästyttävin asia urallani on, että onnistuin kielihistorioitsijana saamaan koulutustani vastaavan työn yliopiston ulkopuolelta. WSOY:n Shakespeare-projekti (2004–2013), jossa käännettiin uudelleen kirjailijan koko näytelmätuotanto, oli meille kustannustoimittajille suuri ammatillista identiteettiä muokkaava kokemus.

Lue lisää

Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa liittyvät jatko-opintoihin ja tutkijayhteisöön, perustutkinnon ajalta muistot liittyvät enemmän ystävyyssuhteisiin ja opiskelijaelämään. Olin melkein koko väitöskirjaprosessin ajan muualla töissä, mutta seminaareissa ja konferenssimatkoilla pääsin mukaan tutkijaelämään sen parhaimpina hetkinä.

Lue lisää

Ammatillisesti haaveilen siitä, että lukemisesta tulisi samalla tavoin trendikästä kuin neulomisesta, ruoanlaitosta ja murtomaahiihdosta. Siihen voisi jokainen itsekin vaikuttaa. Samalla tavoin kuin kerromme kaikille kuvan kera, mitä ruokaa laitamme ja mihin juoksutapahtumaan olemme osallistuneet, voisimme kertoa mitä kirjaa luemme ja miksi.

 

New Yorkin vilskettä. Kuvalähde: Päivi Koivisto-Alangon kotiarkisto.​
New Yorkin vilskettä. Kuvalähde: Päivi Koivisto-Alangon kotiarkisto.​

 

Lue lisää