Takaisin

Päivi Koivisto-Alanko

Päivi Ulla Katariina Koivisto-Alanko
9.8.1969, Helsinki

Filosofian kandidaatti (englantilainen filologia) 1993, filosofian tohtori 2000, Helsingin yliopisto
Erasmus-stipendiaattina Cambridgen yliopistossa 1993

Käännetyn kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö 2011–, Kustannusosakeyhtiö Tammi
Käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittaja 2001–2011, WSOY (Shakespeare-projekti 2003 – 2010)
Väitöskirjantekijä 2000–2001, Englannin kielen laitos, Helsingin yliopisto
Sanakirjatoimittaja 1995–2000, WSOY
EU-harjoittelija 1994, Terminologiayksikkö, Käännöspalvelu
Tutkimusavustaja 1993–1994, Englannin kielen laitos, Helsingin yliopisto

Julkaisut
Englannin kielen historiallista semantiikkaa käsitteleviä artikkeleita, väitöskirja sekä retkeilyopas.

Palkinnot
Salli-journalistipalkinto 2006 (Shakespeare-projektin työryhmä)

Kuva: Mika Federley
Tekstit: Päivi Koivisto-Alanko (Tomas Sjöblom, toim.)

Kustantamisen teoria ja käytäntö

Kustantaminen on teoriassa helppoa: valitaan hyvät kirjat, kustannetaan ne ja toimitetaan kauppoihin myytäväksi. Välillä tehdään bestsellereitä, välillä kulttuuritekoja. Siihen väliin kivoja lukuromaaneja ja jännäreitä innokkaille lukijoille.

Tutkijankoulutus opetti minulle, että olen luonteeltani enemmän teoreetikko kuin empiristi, ja myös kustannusalalla käytäntö on huomattavasti teoriaa ryteikköisempää. Bestsellerit ovat kuin profeettoja: huijareita riittää vaikka millä mitalla, ja sitä oikeaa ei yleensä edes huomaa ennen kuin on liian myöhäistä. Pohjoismaisia jännäreitä on oven takana jonoksi asti, mutta miten ne erottaisi toisistaan? Lukuromaanin määritelmästäkin saa aikaan akateemisen väittelyn, jossa tuntuu olevan osanottajia enemmän kuin kirjalla ostajia.

Tammen julkaisemaa Keltainen kirjasto -kirjasarjaa Päivi Koivisto-Alangon kirjahyllyssä. Kuva: Päivi Koivisto-Alanko.​
Tammen julkaisemaa Keltainen kirjasto -kirjasarjaa Päivi Koivisto-Alangon kirjahyllyssä. Kuva: Päivi Koivisto-Alanko.​

Ja ne kulttuuriteot: on kyllä helppo tunnistaa ansiokas kirja, joka olisi hienoa kustantaa, mutta voiko puhua enää kulttuuriteosta, jos vain parisataa ihmistä ostaa sen? Vai pitäisikö yrittää löytää jostakin joku melkein yhtä hieno teos, jota voitaisiin myydä edes tuhatkunta kappaletta? Onko siinä kulttuuriteon raja? Ja kaiken tämän rahoittamiseen kyllä tarvittaisiin se bestselleri.

Vakavasti puhuen kirja-alan tilanne on vaikea, vaikka valopilkkujakin löytyy. Käännöskirjallisuuden myynti on laskenut jo pitkään, ja erityisesti ns. laatukirjallisuuden kanssa aletaan jo vajota kannattavuusrajan alapuolelle. Kun kilpailu viihteenkin kentällä kiristyy koko ajan, on kirja-ala muutoksen keskellä. On jännittävää ja pelottavaa elää tätä aikaa hyvin perinteisellä alalla: kukaan ei tiedä missä muodossa kustantaminen ja kirjallisuus tästä pullonkaulasta selviävät. Uskon, että tarinat ja tarinankertojat löytävät paikkansa edelleen, mutta silti tekee mieli sanoa: This is the end of an era, tämä on yhden aikakauden loppu. Ainoa mahdollinen suunta on eteenpäin.

Kirjailija John Irvingin kanssa Porthaniassa. Kuvalähde: Päivi Koivisto-Alangon kotiarkisto.​
Kirjailija John Irvingin kanssa Porthaniassa. Kuvalähde: Päivi Koivisto-Alangon kotiarkisto.​

Lisää verkossa:

  • Ylen Keltainen kirjasto – ikkuna maailmaan -artikkelissa kerrotaan Suomen pitkäaikaisimmasta kirjasarjasta. Artikkelissa haastatellaan muun muassa Päivi Koivisto-Alankoa.
  • Yle Areenan Käännöskirjallisuus muutoksen kourissa -äänitteessä keskustellaan käännöskirjallisuuden tilaa ja tulevaisuuden näkymiä Suomessa. Kysymyksiä pohtii Päivi Koivisto-Alanko muiden kirjallisuusalan vaikuttajien kanssa.
Takaisin