Mikko Heiniö
Päivän humanisti

Mikko Heiniö

Musiikkitieteen emeritusprofessori Mikko Heiniö on aikamme suomalaista taidemusiikkia laajimmin tutkinut musiikkitieteilijä. Akateemisen uran ohella hänellä on ollut kaksi muutakin vuosikymmenien mittaista työsarkaa: sävellystyö ja keskeisiä luottamustehtäviä musiikkiorganisaatioissa.

Mikko Heiniö

Mikko Kyösti Heiniö
18.5.1948, Tampere

Filosofian kandidaatti 1972, filosofian lisensiaatti 1978 ja filosofian tohtori 1984 (musiikkitiede), Helsingin yliopisto

Vapaa säveltäjä 2005-
Musiikkitieteen professori 1986–2005, Turun yliopisto
Musiikkitieteen assistentti / vt. apulaisprofessori 1977–1985, Helsingin yliopisto

Merkittävimmät luottamustehtävät
Musiikin edistämissäätiön (MES) varapuheenjohtaja 2013–2015
Säveltäjäin tekijäinoikeustoimisto Teosto ry:n varapuheenjohtaja 1999–2014
Suomen Säveltäjät ry:n puheenjohtaja 1992–2010
Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiön varapuheenjohtaja 1989–1997
Sibelius-rahaston puheenjohtaja 1988–1992

Merkittävimmät kunnianosoitukset
Teoston kunniajäsen 2014
Suomen Säveltäjien kunniajäsen 2010
Suomi-palkinto 2006
Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen 2004
Tieto-Finlandia-palkinto teoksesta Suomen musiikin historia I-IV 1997 (yhdessä Fabian Dahströmin ja Erkki Salmenhaaran kanssa)

Kuva: Elke Albrecht
Teksti: Mikko Heiniö (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Musiikkifilosofisella väitöskirjallani Innovaation ja tradition idea oli kaksi mottoa: yhtäältä Paavo Heinisen ajatus siitä, että hänen tutkimuksensa suomalaisista säveltäjistä oli “laajennettua narsismia: kiinnostusta siihen, mitä tapahtuu tässä maassa säveltävälle ihmiselle”, ja toisaalta Noam Chomskyn ajatus siitä, että “keskeinen ongelma maailman selittämisessä on sen määritteleminen, kuinka ihmiset todellisuudessa selittävät maailmaa”.

Lue lisää

Poikkeuksena säveltäjän yksinäisestä kirjoitustyöstä oopperat vaativat paljon tiimityöskentelyä, ensin libretistin ja ohjaajan ja sitten koko suuren tuotantokoneiston kanssa. Turun tuomikirkon 700-vuotisjuhliin tilattua oopperaa Riddaren och draken (2000) sain vielä tehdä osin virkatyönä. Suomen Kansallisoopperan tilaamaa Käärmeen hetkeä (2005) sävelsin paljolti virkavapauksien turvin. Sen jälkeen pudottauduin vapaaksi säveltäjäksi. Kolmannesta oopperasta Eerik XIV (2010) tuli Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 päätapahtuma, Logomon uuden hallin täyttänyt spektaakkelimainen multimediateos.

Lue lisää

Musiikin tekijät jäävät aina luonnostaan musiikin esittäjien varjoon — eritoten ne, jotka vain kirjoittavat musiikkia mutta eivät itse esitä sitä. Vaikka Suomeen on rakennettu korkeatasoinen musiikkikoulutus, oopperoita, sinfoniaorkestereita yms. instituutioita, taidemusiikin asema julkisuudessa on melko marginaalinen. Tämän marginaalin sisällä erityisen ahtaalla ovat elävät säveltäjät.

Lue lisää