Vaikka olin harrastanut musiikkia pienestä pitäen, tähtäsin kuitenkin kirjailijan uraan – olinhan sattunut 17-vuotiaana saamaan romaanin julkaistuksi. Sävellellytkin olin, mutta pidin itseäni jo liian vanhana musiikkiopintoihin.

Kolme ensimmäistä vuotta Helsingin yliopistossa sujui suomen kielen, yleisen kirjallisuustieteen ja Suomen historian opinnoissa. Neljäntenä vuonna, syksyllä 1970, sain päähäni ottaa ohjelmaan uuden oppiaineen, musiikkitieteen. Marssin Porthanian yläkertaan professori Erik Tawaststjernan vastaanotolle. Ilmestyessäni ovelle hän huudahti: "Te olette säveltäjä!"

Vaikka Tawaststjerna noihin aikoihin oli enimmäkseen virkavapaalla, hän tuki minua vahvasti seuraavien vuosien nopeissa käänteissä. Musiikkitieteestä tuli äkkiä pääaineeni, jonka kaikki opinnot gradua myöten valmistuivat kahdessa vuodessa. Pyrin Sibelius-Akatemiaan ja sain – Tawaststjernan suositusten avittamana – sävellyksen opettajaksi akateemikko Joonas Kokkosen.

Opiskeltuani Sibelius-Akatemian jälkeen pari vuotta ulkomailla palasin Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitokselle vuosiksi 1977–1984. Väitöskirjan ohella tein siellä vaihtelevia töitä assistenttina, tuntiopettajana ja vt. apulaisprofessorina. Pidin itseäni säveltäjänä, mutta tiedemaailma vei mennessään – toistaiseksi.