Poikkeuksena säveltäjän yksinäisestä kirjoitustyöstä oopperat vaativat paljon tiimityöskentelyä, ensin libretistin ja ohjaajan ja sitten koko suuren tuotantokoneiston kanssa. Turun tuomikirkon 700-vuotisjuhliin tilattua oopperaa Riddaren och draken (2000) sain vielä tehdä osin virkatyönä. Suomen Kansallisoopperan tilaamaa Käärmeen hetkeä (2005) sävelsin paljolti virkavapauksien turvin. Sen jälkeen pudottauduin vapaaksi säveltäjäksi. Kolmannesta oopperasta Eerik XIV (2010) tuli Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 päätapahtuma, Logomon uuden hallin täyttänyt spektaakkelimainen multimediateos.

Vanha kiinnostukseni kieleen ja kirjallisuuteen on tuottanut paljon vokaalimusiikkia. Oopperassa on kuitenkin kyse paljon enemmästä kuin sanojen ja sävelten yhdistämisestä: onnistuminen riippuu näyttämöstä eli siitä miten säveltäjä pystyy luomaan eläviä henkilöhahmoja, näiden välisiä suhteita sekä draaman aikarakenteita ja jännitteitä. Muuttujia on niin paljon, ettei kaikkea voi etukäteen varmistaa. Siksi onnistuminen on pikemmin ihme kuin itsestäänselvyys.

• ”Eerik XIV on rakkaustarina”, säveltäjä Mikko Heiniö kertoo videohaastattelussa Teostory-lehdelle uudesta Eerik XIV -oopperastaan: