Mikko Saikku
Päivän humanisti

Mikko Saikku

Yhdysvaltain tutkimuksen McDonnell Douglas -professori Mikko Saikku on pitkän linjan amerikanisti ja laaja-alainen humanistinen ympäristötutkija. Tutkimustyössään Saikku on keskittynyt erityisesti Pohjois-Amerikan ympäristöhistoriaan ja Yhdysvaltain eteläosien kulttuuriin poikkitieteisessä American Studies -viitekehyksessä. Häntä kiinnostavat yhtä lailla niin Charley Pattonin blueslyriikka, James Fenimore Cooperin ja Zachris Topeliuksen luontokäsitykset, film noir, Daniel Boonen ja Martti Kitusen vertailu kuin cajun-ruokakulttuurikin.

Mikko Saikku

13.2.1963, Helsinki

Filosofian tohtori (Pohjois-Amerikan tutkimus) 2001, lisensiaatti 1993, kandidaatti 1992, humanististen tieteiden kandidaatti 1989 (yleinen historia), Helsingin yliopisto
Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti 2007, Helsingin yliopisto
Ympäristöhistorian dosentti 2002, Tampereen yliopisto

Yhdysvaltain tutkimuksen professori 2015–, Helsingin yliopisto
Tutkija 2014–2016, Helsingin yliopiston tutkijakollegium
Yleisen historian professori 2011–2013, Helsingin yliopisto
Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori 2006, Tampereen yliopisto
Yhdysvaltain tutkimuksen professori 2002–2005, Helsingin yliopisto
Pohjois-Amerikan tutkimuksen yliopistonlehtori 2001–2015, Helsingin yliopisto
Ulkoeurooppalaisten maiden historian assistentti 1996–2001, Helsingin yliopisto

Tutkimusintressit: Ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset Yhdysvaltain eteläosissa, erityisesti Mississippi-joen alajuoksulla; Yhdysvaltain eteläosien kulttuuri, Pohjois-Amerikan suomalaissiirtolaisten luontosuhde, sukupuuttojen biologia, ympäristöhistorian ja Yhdysvaltain tutkimuksen metodologia, luonnonsuojelun historia, erämaasymboliikan käyttö kansallisen identiteetin rakentumisessa Pohjois-Amerikassa ja Pohjoismaissa.

Julkaisut

Teksti: Mikko Saikku (Tiia Niemelä, toim.)
Kuva: Veikko Somerpuro

Mikko Saikku on ollut aina kiinnostunut toisaalta historiasta, toisaalta luonnosta. Vaihto-oppilasvuosi Idahossa herätti kiinnostuksen paitsi yhdysvaltalaisen kulttuurin myös Pohjois-Amerikan luonnon erityispiirteisiin. Hän harkitsi hetken jopa biologin uraa, mutta päätyi kuitenkin opiskelemaan historiaa, mikä osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi. Mielenkiinnon kohteiden yhdistäminen kävi lopulta kivuttomasti ympäristöhistorian grand old manin Alfred W. Crosbyn innoittamana.

Lue lisää

Mikko Saikku on aina ollut innokas luontoharrastaja. Hän on pikkupojasta asti harrastanut lintuja sekä kalastanut. Harrastustensa myötä hän on päätynyt tekemään myös käytännön luonnonsuojelutyötä. Kalastus ja metsästys liittyvät myös Saikun tutkimusintresseihin, joita tällä hetkellä ovat mm. metsästyksen ja kalastuksen asema kansallisissa kulttuureissa ja kansallisen identiteetin rakentumisessa niin Pohjoismaissa kuin Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Lue lisää

Mikko Saikku huomauttaa, että yliopisto on aina ollut korostetusti kansainvälinen yhteisö. Tiedeyhteisö ei rajoitu vain yhteen kaupunkiin tai yhteen yliopistoon, vaan on maailmanlaajuinen. Hänen mielestään ainakaan Helsingin yliopiston humanisteilla ei ole kansainvälisten suhteiden hoidossa mitään hävettävää, sillä olemme kansainvälisesti tunnettuja ja hyvin verkostuneita. Hän hieman ihmetteleekin viime vuosina yliopistoa kohtaan osoitettuja kansainvälisyyden lisäämisen vaatimuksia, sillä hänestä tilanne on ainakin Helsingin yliopiston osalta jo aivan mainio.

Lue lisää

Olen ollut opiskelijana, tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa jo yli kolmekymmentä vuotta, joten yksittäistä parasta muistoa on mahdotonta nostaa esiin. Sitä paitsi koko elämäni on tänä aikana tavalla tai toisella kietoutunut yliopistoon eikä työ- ja vapaa-ajalla ole milloinkaan ollut selvää eroa. Kärjistäen voisi sanoa, että humanistinen yliopisto-opettaja ei ole koskaan lomalla, sillä kulttuurintutkijalle kaikki liittyy kaikkeen. Työtuntien määrää olen miettinyt ainoastaan yrittäessäni jaotella vuosittaisen työsuunnitelman surullisenkuuluisaa 1600 tunnin kokonaistyöaikaa byrokratian lomakkeille.

Lue lisää

Helsingin yliopisto on aina ollut minulle tunteenomaisella tasolla se ”ainoa oikea” yliopisto, jonka eri tiedekunnissa ovat opiskelleet niin vanhempani ja sisarukseni kuin koko joukko lähisukulaisianikin. Nyt kun suomalaisesta yliopistolaitoksesta ollaan ulkoapäin pakottamalla muovaamassa jonkinlaista glorifioitua ammattikoulua tuottamaan kausityöläisiä kvartaalitalouden tarpeisiin, haaveeni onkin että Helsingin yliopiston johto taloudellisesti ankeina aikoinakin malttaisi pysähtyä pohtimaan yliopistomme kehitystä, historiallista asemaa ja toimintamme perimmäistä tarkoitusta.

Lue lisää