Mikko Saikku on aina ollut innokas luontoharrastaja. Hän on pikkupojasta asti harrastanut lintuja sekä kalastanut. Harrastustensa myötä hän on päätynyt tekemään myös käytännön luonnonsuojelutyötä. Kalastus ja metsästys liittyvät myös Saikun tutkimusintresseihin, joita tällä hetkellä ovat mm. metsästyksen ja kalastuksen asema kansallisissa kulttuureissa ja kansallisen identiteetin rakentumisessa niin Pohjoismaissa kuin Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Lintuja Saikku on viime vuosina tarkkaillut pääasiassa Yhdysvalloissa, mutta kotikaupungissaan Helsingissä hän on jo toistakymmentä vuotta ollut Virtavesien hoitoyhdistyksen Haaganpuron aluevastaava. Saikku teki havainnon, että äärimmäisen uhanalainen meritaimen nousee kutemaan tähän pieneen puroon Etelä-Haagassa ja hän sai taimenhavaintojensa pohjalta viranomaiset liikkeelle. Havainto on vaikuttanut Helsingin kaupungin maankäyttösuunnitelmiin ja muihin toimiin alueella; purosta on purettu patoja, rakennettu tekokoski Kauppalanpuistoon ja myös Hämeenlinnanväylän meluaitasuunnitelmat laitettiin uusiksi, etteivät ne olisi tuhonneet puron luontoa ja taimenten kutupaikkoja.

Käytännön luonnonsuojelutyössä hän on huomannut, että viranomaisten kanssa asioidessa humanistisesta koulutuksesta on usein hyötyä, sillä hänellä pysyy kynä kädessä ja sormet näppäimillä.

– Sanotaan, että jos ei muuta, niin kyllähän humanistinen koulutus antaa meille hyvät valmiudet pyörittää paperia ja kirjoittaa vakuuttavia muistioita, Saikku naurahtaa.

Kotipuronsa lisäksi Saikku on vaikuttanut virtavesien suojeluun kesämökkeilymaakunnassaan Keski-Suomessa. Vapaaehtoiset kykenivät DNA-tutkimuksin osoittamaan, että Saarijärven reitin latvavesistöissä on säilynyt aiemmin tuntemattomia alkuperäisiä taimenkantoja, jotka eivät ole sekoittuneet istutuskantojen kanssa. Tällaiset kalat ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta todellisia aarteita, joten löydöillä on ollut vaikutusta koko maakunnan vesistöjenhoitosuunnitelmiin. Saikun toiveena on, että löydöt huomioidaan myös turvetuotantoalueiden luvista päätettäessä.

– Tämä on ollut tällainen vapaa-ajan harrastus, mutta siinä on huomannut, että jos pitää argumentoida jostain viranomaisten kanssa, oli se sitten oikeudessa tai valtionhallinnossa, niin kyllähän yliopistokoulutus auttaa, myös paikallisten asukkaiden mielipiteiden esiintuomisessa. Se antaa eväät – selkeä kirjoittaminen, looginen perustelu ja niin edelleen - viranomaisten kanssa asioimiseen ja ne ovat mielestäni ehdottomasti sellaisia taitoja, joka yliopistossa pitää oppia. Humanistille on myös varsin palkitsevaa nähdä vaihteeksi työnsä johtavan nopeisiin konkreettisiin tuloksiin. Sitä paitsi humanistisellekin ympäristötutkijalle on tärkeää pysyä mukana luonnontieteiden kehityksessä.