Kirsti Salmi-Niklander
Päivän humanisti

Kirsti Salmi-Niklander

Folkloristiikan dosentti, akatemiatutkija Kirsti Salmi-Niklander askartelee vanhojen pölyisten papereiden kanssa ja etsii niistä ihmisiä, yhteisöjä, tarinoita ja muistoja. Hän on oppinut ottamaan suvaitsevaisen asenteen pölyyn ja sotkuisiin paperikasoihin - vaikka myöntää, että järjestelmällisyys on hyve ja digitointi mahtava asia. Hän tuntee onnistumisen iloa saadessaan valkean syttymään pönttöuuniin, ja harhautuu silloin tällöin hautausmaille ja lankakauppoihin.

Kirsti Salmi-Niklander

20.5.1957, Joensuu

Filosofian kandidaatti 1988, filosofian lisensiaatti 1991 ja filosofian tohtori 2004 (folkloristiikka), Helsingin yliopisto

Yliopistonlehtori, folkloristiikka, Helsingin yliopisto 2015 -
Akatemiatutkija 2011–2016
Folkloristiikan dosentti, Helsingin yliopisto 2008-
Suomen Akatemian tutkijatohtori 2005–2009
Folkloristiikan assistentti, Helsingin yliopisto 1989–2003
Arkistoavustaja, Kansan Arkisto 1987
Tp. tutkija, Työväenperinne ry. 1985–87

Tutkimusteemat: Suullisen ja kirjallisen ilmaisun vuorovaikutus, käsinkirjoitetut lehdet, muistitietotutkimus, työväenkulttuuri, siirtolaiskulttuuri

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Palkinnot ja erityissaavutukset:
Työväentutkimuspalkinto 2006

Kuva: Mika Federley
Teksti: Kirsti Salmi-Niklander (Tiia Niemelä, toim.)

Tutkimustyöni pitkäkestoinen teema on suullisen ja kirjallisen kulttuurin vuorovaikutus. Väitöskirjani Itsekasvatusta ja kapinaa (2004) käsitteli Karkkilan työläisnuorten kirjoittavaa keskusteluyhteisöä 1910–1920-luvulla. Tärkeimpänä aineistona oli työläisnuorten toimittama käsinkirjoitettu Valistaja-lehti, joka löytyi Karkkilan poliisiaseman ullakolta. Käsinkirjoitetut lehdet ovat vieneet minut pitkille matkoille ajassa ja paikassa.

Lue lisää

Yliopistomuisto ylitse muiden on väitökseni 6.3.2004 – vaikka muistan sen yksityiskohdista yllättävän vähän. Päätin jo etukäteen etten katso kelloa, vaikka se oli aivan silmieni edessä. Kun vihdoin uskalsin vilkaista kelloa, totesin yllätyksekseni, että lähes kolme tuntia oli vierähtänyt kuin siivillä.

Lue lisää

Tieteelliset verkostot ovat olleet minulle hyvin tärkeitä tutkijanuran eri vaiheissa. Kuuluin Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran hallitukseen vuosina 1993–1999. Noiden vuosien suuri hanke oli tutkijasymposiumi ”Kriisi, kaaos vai haaste?”, joka järjestettiin Karkkilassa elokuussa 1995. Idea lähti liikkeelle Karkkilan talouskriisistä 1990-luvun alussa.

Lue lisää

Uppsala ja Liverpool ovat minulle tärkeitä kaupunkeja sekä tieteellisten kontaktien että historiallisen kaupunkimiljöön takia. Asuimme Uppsalassa koko perheen voimin vuosina 1995 ja 1999, ja mieheni sekä mäyräkoiramme kanssa kevätlukukauden 2014. Liverpoolin John Moores-yliopistossa vierailin 2012 ja 2015, jolloin järjestimme siellä työpajan ”Pirstaloituneet visiot”-hankkeen kanssa. Olen luonut kontakteja työväenkulttuurin ja -kirjallisuuden tutkijoihin myös muissa Englannin yliopistoissa.

Lue lisää

Olen viehättynyt hautausmaihin, jotka ovat minulle myös tärkeää tutkimusaineistoa. Joistakin haudoista minulle on tullut jopa pakkomielle. Tutkimustyössäni yksi ohjenuora on: seuraa pakkomielteitä ja outoja syrjäpolkuja! Harhapolutkin vievät perille, vaikka määränpää voi muuttua.

Lue lisää

Mistä voisinkaan enää haaveilla? Tutkijana olen jo saavuttanut monia asioita, joiden eteen olen ponnistellut. Olen oppinut nielemään pettymyksiä, mutta myös pitämään jalat maassa ja pään kylmänä äkillisen menestyksen hetkinä. Haaveilen siitä, että Helsingin yliopiston opettajilla, tutkijoilla ja hallintoihmisillä olisi riittävät resurssit ja työrauha viedä eteenpäin niitä monia hienoja hankkeita ja ideoita, joita tässä yhteisössä on syntynyt.

Lue lisää