Mistä voisinkaan enää haaveilla? Tutkijana olen jo saavuttanut monia asioita, joiden eteen olen ponnistellut. Olen oppinut nielemään pettymyksiä, mutta myös pitämään jalat maassa ja pään kylmänä äkillisen menestyksen hetkinä. Haaveilen siitä, että Helsingin yliopiston opettajilla, tutkijoilla ja hallintoihmisillä olisi riittävät resurssit ja työrauha viedä eteenpäin niitä monia hienoja hankkeita ja ideoita, joita tässä yhteisössä on syntynyt.

Väitöskirjan valmistumisen jälkeen lähdin toteuttamaan vanhaa unelmaani ja aloin opiskella elokuvakäsikirjoittamista. Muistelen lämmöllä edesmennyttä dramaturgi Anja Kolehmaista, joka haastoi ja innosti oppilaitaan. Akateeminen maailma on nyt tuonut niin paljon työtä ja hankkeita, että käsikirjoitusharrastukset ovat jääneet. On kuitenkin ollut hyvin terveellistä opiskella aivan erilaista kirjoittamisen formaattia. Ehkä joskus vielä…