Tieteelliset verkostot ovat olleet minulle hyvin tärkeitä tutkijanuran eri vaiheissa. Kuuluin Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran hallitukseen vuosina 1993–1999. Noiden vuosien suuri hanke oli tutkijasymposiumi ”Kriisi, kaaos vai haaste?”, joka järjestettiin Karkkilassa elokuussa 1995. Idea lähti liikkeelle Karkkilan talouskriisistä 1990-luvun alussa.

Muistitietotutkijoiden verkosto FOHN (Finnish Oral History Network) muodostui minulle väitöksen jälkeen tärkeäksi yhteisöksi. Koordinoin FOHN-symposiumeja vuosina 2006 ja 2008, ja olen osallistunut niihin joka vuosi. Samoina vuosina syntyi myös kirjallistumisen ja 1800-luvun itseoppineiden kirjoittajien tutkijoiden verkosto, joka laajeni kansainväliseksi. Lea Laitisen, Anna Kuisminin ja Taru Nordlundin johtamat hankkeet ovat tuottaneet monia konferensseja ja julkaisuja. Kolmas tärkeä ryhmä on ollut kasvatushistorian tutkijoiden verkosto, jonka piirissä perustettiin virkeä monitieteinen julkaisu Kasvatus & Aika. Kuuluin toimituskuntaan vuosina 2007–12 ja toimitin muun muassa teemanumerot kirjoittamisen historiasta, lapsuuden historiasta sekä uskonnon ja kasvatuksen suhteista.

Kesällä 2000 osallistuin ensimmäisen kerran kirjahistorian kansainvälisen järjestön SHARP:in (Society for the History of Authorship, Reading and Publishing) konferenssiin Mainzissa. Silloin sain selitellä omaa rooliani folkloristina, joka on kiinnostunut kirjahistoriasta. Vuonna 2010 olin järjestämässä SHARP:in vuosikonferenssia Helsingissä, teemanaan ”Book Culture from Below”. Olen nyt SHARP:in Suomen yhdyshenkilö ja olen kuulunut DeLong-kirjapalkinnon raatiin vuodesta 2014 lähtien. Suomen Kirjahistoriallisen Seurassa toimin sihteerinä vuodet 2011–14 ja puheenjohtajana vuodesta 2014 lähtien. Seura on toteuttanut muun muassa muistitietokeruun ”Elämää lukijana” yhteistyössä SKS:n Kirjallisuusarkiston kanssa 2014.