Olin juuri valmistumassa maisteriksi (tai silloisen käytännön mukaan filosofian kandidaatiksi), kun menin naimisiin ja muutin Varsinais-Suomeen maatalon emännäksi – helsinkiläisten ystävien ja sukulaisten tyrmistykseksi. Väitöskirja että-lauseista ja partisiippirakenteista ei kahden pikkutyttären äidiltä ottanut syntyäkseen. Onneksi uuden kotikunnan kunnanjohtaja soitti ja tarjosi töitä. Minusta tuli Merimaskun ensimmäinen – ja valitettavasti myös viimeinen kulttuurisihteeri.

Aloittaessani Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtajana runsaat kymmenen vuotta sitten säätiömaailma oli miehinen ja konservatiivinen. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan perustamisasiakirjan allekirjoitti vuonna 2003 52 eri suomalaisen säätiön edustajaa, ja näistä vain kaksi oli naisia. Nyt tilanne on toinen, sillä useiden säätiöiden johdossa on ainakin muutama nainen. Uskon, että Koneen Säätiö on omalla esimerkillään raivannut tietä säätiökentän tasa-arvoistumiselle; tälläkin hetkellä hallituksen jäsenistä yli puolet on naisia, samoin yliasiamies ja hallintopäällikkö.

Olen viime vuodet toiminut Koneen Säätiön ylläpitämän Saaren kartanon taiteilija- ja tukijaresidenssin toiminnanjohtajana. Residenssin johtaminen on ihanaa työtä, ja minua jo kovasti huolestuttaa, miten ikinä hennon luopua siitä kun eläkeikä koittaa. Työviikon kaikkein paras päivä on tiistai: silloin kukin taiteilija ja tutkija vuorollaan esittelee toisille omaa työtään, ja keskustelua jatketaan yhteisellä brunssilla.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen jouduin miettimään vuoden ennen kuin uskaltauduin opiskelemaan suomea, mutta sitten yliopisto-opintojen aloittaminen tuntuikin hienolta. Approbaturiin kuuluvilla äänne-, muoto- ja lauseopin luennoilla sain heti kokea suuria elämyksiä oivaltaessani kielen ilmiöiden lainalaisuuksia, sellaisia, joista kouluopetuksessa ei ollut puhuttu halaistua sanaa. Pian aloitin myös yleisen kielitieteen opinnot.

Olen juuri täyttänyt 60 vuotta enkä enää erityisesti haaveile mutta ehkä voisin toivoa jotakin. Toivoisin osaavani luotsata Koneen Säätiötä sellaiseen suuntaan, josta seuraajieni olisi helppo jatkaa. Organisaation pitäisi olla kevyt ja joustava niin, että ne jotka tulevaisuudessa päättävät säätiön toiminnan suuntaviivoista, voisivat tehdä sen vapaina raskaista rakenteista.

Olemme koonneet artikkeliin muutamia Hanna Nurmisen julkaisuja ja verkkolinkkejä.