Takaisin

Hanna Nurminen

Hanna Kirsti Nurminen
18.5.1955, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1982 (suomen kieli), Helsingin yliopisto

Toiminnanjohtaja 2006-, Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssi
Maatilan emäntä 1982–2013
Apulaisasiamies 1981–1982 ja asiamies 1983–2013, Koneen Säätiö
Freelance-kulttuurituottaja 1995–2006
Kulttuurisihteeri 1989–1995, Merimaskun kunta

Luottamustoimia ja asiantuntijatehtäviä
Talonpoikaiskulttuurisäätiön jäsen 1988-
Koneen Säätiön hallituksen jäsen 1988-, varapuheenjohtaja 1989–2001, puheenjohtaja 2002-
Varsinais-Suomen taidetoimikunnan jäsen 1998–2003 ja 2007–2012, varapuheenjohtaja 2007–2009, puheenjohtaja 5/2002–2003 ja 2010–2012
Suomen Ateenan-instituutin säätiön hallituksen jäsen 2000–2005
KULMA – Kulttuuri maaseudun voimavarana -hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja ja KULMA-tiimin jäsen 2003–2005
Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan hallituksen jäsen 2003–2006
Taiteen keskustoimikunnan jäsen 2007–2009
Turku 2011 -säätiön hallituksen jäsen 2007–2009

Palkinnot ja erityissaavutukset
Paikallislehdistön Antti-patsas Rannikkoseutu-lehdeltä 1998
Rymättylän ja Merimaskun Leijonien kulttuuripalkinto Meri 2001
Varsinais-Suomen liiton Aurora-mitali kulttuuriteoista Varsinais-Suomen hyväksi 2002
Varsinais-Suomen taidetoimikunnan Varsinaissuomalainen kulttuuriteko 2005 -kunniamaininta
Merimasku-Seuran Vuoden lossivahti -palkinto 2009

Tekstit: Hanna Nurminen (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Haaveeni

Olen juuri täyttänyt 60 vuotta enkä enää erityisesti haaveile mutta ehkä voisin toivoa jotakin.

Toivoisin osaavani luotsata Koneen Säätiötä sellaiseen suuntaan, josta seuraajieni olisi helppo jatkaa. Organisaation pitäisi olla kevyt ja joustava niin, että ne jotka tulevaisuudessa päättävät säätiön toiminnan suuntaviivoista, voisivat tehdä sen vapaina raskaista rakenteista.

Kun aloitin työurani kulttuurisihteerinä, ajateltiin, että kulttuuri kuuluu kaikille eikä sitä tarvinnut sen kummemmin perustella. Sittemmin kulttuurin ja taiteen julkista rahoitusta on legitimoitu milloin niiden merkityksellä aluekehittämisen voimavarana, milloin luovan talouden moottorina tai vientituotteena. Viime aikoina on toisteltu kulttuurin lisäävän hyvinvointia. Silti valtio ja kunnat leikkaavat jatkuvasti taiteen ja kulttuurin määrärahoja. Toivoisin, että tulevaisuudessa taide ja kulttuuri voisivat jälleen olla itsestään selvä osa ihmisten arkea ja juhlaa.

Molemmat tyttäreni opiskelevat Helsingin yliopistossa, toinen maisterin tutkintoa valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja toinen tohtorin tutkintoa humanistisessa. Toivoisin, että he ja heidän toverinsa saisivat elää ja työskennellä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa arvostetaan kulttuurista moninaisuutta, pidetään huolta heikommista ja huolehditaan ympäristöstä.

Hanna Nurminen työpöytänsä ääressä Saaren kartanossa. Kuva: Kevin Doyle.

 

Takaisin