Aloittaessani Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtajana runsaat kymmenen vuotta sitten säätiömaailma oli miehinen ja konservatiivinen. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan perustamisasiakirjan allekirjoitti vuonna 2003 52 eri suomalaisen säätiön edustajaa, ja näistä vain kaksi oli naisia. Nyt tilanne on toinen, sillä useiden säätiöiden johdossa on ainakin muutama nainen. Uskon, että Koneen Säätiö on omalla esimerkillään raivannut tietä säätiökentän tasa-arvoistumiselle; tälläkin hetkellä hallituksen jäsenistä yli puolet on naisia, samoin yliasiamies ja hallintopäällikkö.

Vahva naisnäkökulma on epäilemättä vaikuttanut Koneen Säätiön toimintaan monella tavoin. Kun seurasin hallituksen puheenjohtajan tehtävässä isääni, pyrin tietoisesti olemaan toisenlainen puheenjohtaja kuin hän. Yhdessä muiden hallituksen jäsenten kanssa olemme vuosien varrella muokanneet työskentelytapamme avoimeksi, kuuntelevaksi ja keskustelevaksi. Keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä myös eriävät mielipiteet sallitaan ja intuitiokin käy päätöksenteon perusteeksi.

Koneen Säätiö pitää huolta apurahansaajista: Hakuaikana hakijat saavat halutessaan henkilökohtaista neuvontaa. Kuukausiapurahamme on riittävän iso, jotta sillä voi elää (joskaan ei kovin leveästi). Apurahatutkijamme voivat myös joustavasti hakea lisärahoitusta ulkomaille suuntautuviin kongressi- ja muihin matkoihin. Järjestämme apurahatutkijoille ja -taiteilijoille seminaareja, verkostoitumistilaisuuksia ja aina silloin tällöin myös iloisia juhlia. Henkilökuntamme saa jatkuvasti palautetta siitä, että asiakkaita neuvotaan ystävällisesti ja heidän ongelmiinsa paneudutaan

• Koneen Säätiön tarina