Kielitieteellisen uransa ohella Arvid Genetz oli myös poliittinen toimija ja runoilija. Opiskeluaikanaan hän osallistui ylioppilasliikkeen politisoitumiseen, muun muassa toimimalla aloitteentekijänä, kun ylioppilaskunta vuonna 1872 päätti järjestää 50-vuotisjuhlan Johan Ludvig Runebergin, Elias Lönnrotin ja Johan Vilhelm Snellmanin ylioppilaaksitulon muistoksi.

Genetz kuului poliittiselta kannaltaan suomenmielisiin, joskin hän kallistui alkuaikoina liikkeen liberaalimpaan, maltillisempaan siipeen. Kun maltillinen, useammasta kansallisuudesta koostuvaa kansaa kaavaillut, suuntaus menetti suosiotaan, Genetz seurasi perässä. Hän oli pohjimmiltaan tiedemies, ja vaikuttaa ennemminkin ajautuneen politiikkaan ja kansallisuuskysymysten äärelle, kuin hakeutuneen niiden pariin.

Valtiontasolla Genetz toimi pappissäädyn valtiopäiväedustajana vuonna 1891, Kansanvalistusseuran toimikunnan johtajana vuosina 1890–1896 ja senaattorina vuosina 1901–1905. Hänen poliittinen uransa oli pitkälti sellainen, mitä kansallismielisen kulttuurihenkilöltä saattoi odottaa. Varsinaisena poliitikkoprofessorina häntä ei kuitenkaan voi pitää, etenkään jos häntä vertaa poliittisena toimijana sellaisiin professoreihin kuten Yrjö Sakari Yrjö-Koskiseen tai oppilaaseensa Emil Nestor Setälään.

Kansallismielisyydestä kertoo myös Genetzin runoilijantoimi. Runoilijanimekseen Genetz otti nimestään suomalaistetun version Arvi Jännes. Hänen tunnetuimmat runonsa lienevät Herää Suomi!, Väinölän lapset ja Karjala. Ensiksi mainitussa Genetz puhui omasta mielestään suomen- ja ruotsinmielisten välisen sovinnon puolesta, mutta ruotsinmieliset kokivat sen voimakkaaksi fennomanian julistukseksi. Laulettuna siitä tuli yksi 1880-luvun ylioppilasradikalismin tunnussävelistä.

Genetz julkaisi lopulta ainoastaan yhden runokokoelman nimeltä Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi (1889). Siihen hän oli kerännyt sekä varhaisemman, poliittisen runoutensa, että myöhemmän, vaihtelevia aiheita käsittelevän tuotantonsa. Etenkin hänen poliittisia runojaan oli tosin jo aiemmin julkaistu lehdissä.

Lähteet

• Toni Suutari & Merja Salo (toim.), Castrénin perilliset. Helsingin yliopiston suomen ja sen sukukielten professorit 1851–2001, Helsinki 2001, 18–20.
• Vesa Vares, Genetz, Arvid, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 17.6.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Harri Harmaja, Arvid Genetz (1848–1915), verkkojulkaisu. Viitattu 17.6.2015.
• Wikipedia, Arvid Genetz. Viitattu 17.6.2015.
• Arvi Jännes, Muistoja ja Toiveita. Ystäville Jouluksi, Project Gutenberg e-kirja. Viitattu 17.6.2015.