Papyrukselle kirjoitettujen dokumenttien tutkimus on pitkään ollut Helsingin yliopiston kreikantutkijoiden lempilaji. Tälläkin alalla opettajani Henrik Zilliacuksen vaikutus on ollut ratkaiseva. Hänen ansiostaan Suomeen saatiin julkaistavaksi edustava kokoelma Egyptin Oksyrhynkhoksesta löytyneitä papyruksia. Satuin koputtamaan Zilliacuksen huoneen ovelle juuri kun hän oli avaamassa Englannista saapunutta pakettia ja sain heti ryhtyä hänen kanssaan asettelemaan näitä hauraita dokumentteja turvaan lasilevyjen väliin.

Papyrusten tutkimusta varten koottiin työryhmä, joka on toiminut kohta viisikymmentä vuotta ja tänä aikana laajentunut monella tapaa. Yhä uusia opiskelijapolvia on vihkiytynyt papyrustutkimuksen saloihin, monet ovat väitelleet alalta tohtoreiksi, ja uutta materiaalia on saatu tutkittavaksi niin Wienin Kansalliskirjastosta kuin viimeksi American Center of Oriental Research -instituutin kaivauksilta Jordanian Petrasta. Sieltä löytyneitä hiiltyneitä papyruksia kutsuttiin tutkimaan professori Jaakko Frösén, jonka johtamassa projektissa olen omistautunut papyruksille viimeiset parikymmentä vuotta.

Yhdessä Michiganin ja Kölnin yliopistojen papyrustutkijoiden kanssa työryhmämme on julkaissut jo neljä volyymia Petran papyruksia. Viides ja viimeinen osa sarjasta on juuri valmistumassa (The Petra Papyri I–V, Amman 2002–16).

Harva asia on niin hauskaa kuin papyruksen tekstin selvittäminen. Siinä saa suoran kontaktin toistatuhatta vuotta sitten eläneeseen ihmiseen, joka on tekstin käsin kirjoittanut, ja itse on ensimmäinen ihminen, joka nykyaikana tätä tekstiä lukee. Ja nuo tekstit käsittelevät meillekin tuttuja, aina ajankohtaisia asioita: asuntokauppoja, vuokrasopimuksia, avioliiton solmimista, naapuruusriitojen sopimista... Lisäksi tässä työssä minua miellyttää humanistisessa tutkimuksessa harvinainen eksaktius: mikä papyrukseen on kirjoitettu, on siihen kirjoitettu, ja jos luen sen oikein, olen oikeassa. Eri asia sitten on, että papyrus on usein pelkkää riekaletta ja reikää, jolloin on arvattava paremmin tai huonommin perustein, mitä aukkojen kohdalla voisi lukea.

Alkuaikojen papyrusseminaarit johtivat minut yhteistyöhön Jorma Kaimion kanssa, ja meistä muodostui sekä aviopari että mielestäni kerrassaan mainio tiimi. Aivan eri lailla toimivat aivomme täydentävät toisiaan, ja on suuri etu kun jokaiseen probleemaan saa välittömästi palautetta toiselta. Papyrustutkimus on ollut humanistisilla aloilla edelläkävijöitä digitaalisen datan käytössä, ja alan aineistojen saatavuus ja käsittely verkossa on niin hyvä että on mahdollista työskennellä tehokkaasti vaikkapa Rantasalmen Pappilassa, jossa nykyään asumme.