Takaisin

Jaakko Frösén

Jaakko Lars Henrik Frösén
9.1.1944, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1967 (kreikan kirjallisuus), Rooman kirjallisuus, psykologia, yleinen kielitiede (1968), filosofian lisensiatti 1969 (kreikan kieli ja kirjallisuus, latinan kieli ja Rooman kirjallisuus) ja filosofian tohtori 1974, Helsingin yliopisto

Emeritusprofessori (sopimus) 2012–, Helsingin yliopisto
Kreikkalaisen filologian määräaikainen professori (kutsu) 1999–2011, Helsingin yliopisto
Suomen Akatemian varttunut tieteenharjoittaja ja akatemiaprofessori 1992–1999 ja 2006
Suomen Ateenan-instituutin johtaja 1988–1992
Kreikan kielen ja kirjallisuuden vs. professori 1985, Helsingin yliopisto
Suomen Akatemian nuorempi tutkija ja vanhempi tutkija 1981–1988
Kreikan kielen ja kirjallisuuden assistentti 1977–1981, Helsingin yliopisto
Suomen tiedeakatemiain valtuuskunnan asiamies 1977
Klassillisen filologian vs. apulaisprofessori 1976, Turun yliopisto
Kreikan kirjallisuuden assistentti 1974–1976, Helsingin yliopisto
Klassillisen filologian lehtori 1971–1973, Turun yliopisto
Rooman kirjallisuuden assistentti 1970, Helsingin yliopisto
vs. latinan kielen lehtori 1969, Oulun yliopisto
Tuntiopetustehtäviä kouluissa, yliopistoissa, kesäyliopistoissa ja opistoissa (latina, kreikka, italia, sosiolingvistiikka, klassillinen arkeologia) 1967–

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat
Kreikan kielen sosiolingvistinen tutkimus
Papyrusten konservointi ja julkaiseminen, erityisesti hiiltyneet ja kierrätetyt papyrukset
Petran Aaronin vuoren arkeologiset kaivaukset
Aleksandrian patriarkaatin keskiaikaiset käsikirjoitukset (konservointi, digitointi ja kodikologia)

Prolegomena to a Study of the Greek Language in the First Centuries A.D. – The problem of Koiné and Atticism 1974 (väitöskirja).
Papyrustekstien julkaisuja yhdessä muiden kanssa 1979–
Petra – The Mountain of Aaron I–III yhdessä muiden kanssa.
Lukuisia artikkeleita, kirja-arvosteluja ja painatteita, oppikirjoja, äänitteitä, videoita, radio- ja televisio-ohjelmia sekä näyttelyitä. Lisäksi toiminut asiantuntijaoppaana yli 100 itäisen Välimeren maihin suuntautuneella matkalla.

Kuva: Mika Federley
Tekstit: Jaakko Frösén (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Hiiltyneet papyrukset

Helsingin yliopiston papyrustyöryhmä tutkii kahta hiiltyneiden papyrusten kokoelmaa, Bubastoksen lääninarkistoa (Niilin suisto) ja Petran perhearkistoa.

Bubastoksen kaupungissa raivosi ilmeisesti tahallaan sytytetty tulipalo 200-luvulla j.a.a. Palossa hallintorakennuksen asiakirjat hiiltyivät, ja siksi ne säilyivät alueen kosteasta ilmastosta huolimatta. Asiakirjat käsittelevät pääosin kolmannen vuosisadan alkupuoliskon verotusta ja julkista hallintoa. Ne ovat erittäin mielenkiintoisia ja tärkeitä historian lähteitä, koska vastaavia julkisia paikallishallinnon arkistoja Rooman keisariajalta ei juuri ole säilynyt. Ajankohtakin on merkittävä, sillä asiakirjat kertovat hallinnon toiminnasta tai itse asiassa toimimattomuudesta, erityisesti kiristyvästä verotuksesta, Rooman valtakunnan viimeisen ja pitkäaikaisen syvän laman aikana. Löytö tehtiin salakaivauksissa 1960-luvulla.

Jaakko Frösén keskittyy avaamaan hiiltynyttä Bubastoksen rullaa Helsingissä. Rulla on Kölnin papyruskokoelmasta. 2010 Veikko Somerpuro. HUB 2/2010.

Papyruksia säilytetään mm. Wienin kansalliskirjaston ja Kölnin yliopiston kokoelmissa. Joitakin on päätynyt Ateenan yliopistoon, Barcelonaan ja Yhdysvaltoihin Duken yliopistoon. Bubastoksen papyruksista on julkaistu kaksi osaa (Die verkohlten Papyri aus Bubastos, P. Bub. I–II, 1990–1998). Julkaisutyössä ovat mukana erityisesti Tiina Purola ja Manna Satama (ent. Vesterinen).

Hiiltynyt rulla Petran papyruksia. Kuva: Henry Cowherd 1994, ACORin arkisto Amman.

Jordanian Petrasta löytyi hiiltyneitä papyruksia vuonna 1993. Amerikkalaiset arkeologit kaivoivat Petran keskustassa esiin suuren bysanttilaisen kirkon rauniot. Kirkon varastohuoneesta he löysivät tulipalossa hiiltyneitä papyruksia 500-luvulta, ajalta, jolloin Petraa ei enää pitänyt olla edes olemassa tuhoisien maanjäristysten jälkeen. Helsingin yliopiston työryhmä avasi rullat ja konservoi tekstit luettavaan muotoon Ammanissa 1994–1995. Kreikaksi kirjoitetut asiakirjat käsittelevät Theodoros Obonianoksen pojan ja hänen sukunsa omaisuutta Petrassa ja sen ympäristössä aina Välimeren rantaan Gazaan asti. Tekstien julkaisutyötä tekevät Helsingin ja Michiganin yliopistojen tutkijat. Yksi papyruksista mainitsee ylipappi Aaronin talon. Tästä maininnasta saivat alkunsa Aaronin vuoren arkeologiset kaivaukset. Petran papyruksia on julkaistu neljä osaa (The Petra Papyri, P. Petra, I–IV, 2002–2013). Viimeisen osan (The Petra Papyri V) käsikirjoitus valmistuu vuonna 2015.

Pala Obodianoksen testamenttia vuodelta 573 jKr. Papyrus Petra V 55. Kuva: Jaakko Frösén 1995.

Työn kuluessa Helsingin ryhmän vetovastuu on siirtynyt Jaakko Fröséniltä dosentti Antti Arjavalle. Muita suomalaisen työryhmän jäseniät ovat olleet Matias Buchholz, Jorma Kaimio, Maarit Kaimio, Marjo Lehtinen, Mari Mikkola, Mari Mustonen, Tiina Purola, Tiina Rankinen, Erja Salmenkivi, Manna Satama (ent. Vesterinen) ja Marja Vierros. Julkaisutyötä teki myös Michiganin kuuden hengen työryhmä. Konservointiin, valokuvaamiseen, kuvien käsittelyyn ja editointiin osallistui myös muita suomalaisia ja yhdysvaltalaisia. Asiantuntija-apua saatiin pääasiassa jordanialaisilta ja yhdysvaltalaisilta tutkijoilta. Osittain Petran hiiltyneiden papyrusten pohjalta Matias Buchholz julkaisi väitöskirjansa Römisches Recht auf Griechisch : Prolegomena zu einer linguistischen Untersuchung der Zusammensetzung und Semantik des byzantinischen prozessrechtlichen Wortschatzes (Helsingin yliopisto 2015).

Julkaistut hiiltyneet papyrukset on arkistoitu myös digitaalisina kuvina verkkoon (APIS – Advanced Papyrological Information System).

Jaakko Frösén ja Erja Salmenkivi ratkaisemassa Petran papyrusten palapeliä Ammanissa. Kuva: Matti Mustonen 1994.

 

Takaisin