Tärkein tutkimus- ja opetusaiheeni liittyy vahvasti siihen oppiaineiden kirjoon, johon keskityin 1960-luvulla. Professuureilla oli yleviä nimityksiä: taidehistoria, estetiikka ja nykykansain kirjallisuus, talous- ja sosiaalihistoria, suomalais-ugrilainen kansatiede, Suomen ja Pohjoismaiden arkeologia ja muita samankaltaisia.

Yliopisto on suuri humanistinen voimakeskus Helsingissä. Se on niin itsestään selvä ja pääkaupungin verkostorakenteeseen kietoutunut, että se vasta nyt – viidenkymmenen vuoden opintojen ja tutkimuksen jälkeen – alkaa hahmottua kunnolla.

Pieniä, mutta samalla suuria hetkiä muistuu mieleeni yliopistoajaltani: assistentit tiedekuntatenttien ylipappeina ja kypsyysnäytteiden kirjoittaminen Suuressa luentosalissa. Tämä tapahtui muutaman kerran lukuvuodessa, erityisten vuorolistojen mukaan.

Tällä videolla Rainer Knapaksen "Tiedon valtakunnassa, Helsingin yliopiston kirjasto – Kansalliskirjasto 1640-2010" -historiikin julkaisutilaisuudessa Riitta Tarasti haastattelee kirjoittajaa. Knapas kertoo Kansalliskirjaston merkityksestä suomalaiselle tieteelle ja virkamieskoulutukselle.

Ote Rainer Knapaksen kirjallisesta tuotannosta.

Rainer Knapas: video- ja lehtihaastatteluja vuosilta 1964, 2012 ja 2013, kirja-arvosteluja, artikkeleita.