Pieniä, mutta samalla suuria hetkiä muistuu mieleeni yliopistoajaltani: assistentit tiedekuntatenttien ylipappeina ja kypsyysnäytteiden kirjoittaminen Suuressa luentosalissa. Tämä tapahtui muutaman kerran lukuvuodessa, erityisten vuorolistojen mukaan.

Korkealta kateederilta näki koko tiedekunnan kirjon. Opiskelijat eri oppiaineista teroittivat vimmatusti kyniään ja muotoilivat vastauksia professoreiden pieniin kysymyslappusiin. Rituaali oli sama joka vuonna. Ruskeiden tenttikuorien niput, jotka jaettiin aakkosjärjestyksessä. Sukunimet A:sta L:ään jonossa vasemmalla, M:stä Ö:hön oikealla.

Sitten lausuttiin maagiset sanat: Kuoret saa avata! Seurasi hirmuinen kuorten repiminen ja rapistelu, sitten syvä hiljaisuus ja syviä henkäyksiä. Mustalle taululle piti kirjoittaa liidulla: Tentti päättyy klo 13.16. Poistua saa klo 9.46.

Siellä korokkeella ymmärsin yliopiston tehtävän ja arvon. Salissa opinnot, tiede ja tutkinnot yhdistyivät konkreettisesti. Siellä näkyi yliopiston yhteisö, jatkuvuus ja kollegiaalisuus A:sta Ö:hön yhdessä paikassa, viileän arkkitehtuurin ja vaneripenkkien lomassa. Ikkunalaudoilla makasi kasoittain laukkuja, joihin oli jätetty viimeiseen asti luettuja tenttikirjoja, joissa löytyi kaikki se viisaus joka ihastuttavalla tavalla oli siirtynyt opiskelijoiden mieliin ja edelleen konseptipapereille.