Aluksi halusin tutkia yksityiskohtaisesti ”heavy metallin filosofiaa”, joka ei olisi ollut vähempää kuin kunnianhimoinen yritys. Kuten monien muidenkin tolkuissaan olevien tutkijoiden tapauksessa, alkuperäinen suunnitelma on muuttunut useaan otteeseen ja nykyään keskityn käytännöllisempään, realistisesti toteutettavissa olevaan ja akateemisesti relevanttiin: heavy metallin klassisen kauden lauluun. Aihetta on käsitelty heavymusiikin tutkimuksessa hämmästyttävän vähän, pääasiassa koska harvalla tutkijalla on tarvittava tausta asian käsittelemiseen. Olen syvästi kiitollinen pop/jazz lauluopinnoistani ammattikorkeakoulu Metropoliassa, joiden ansiosta pystyn lähestymään laulua myös laulutekniikan näkökulmasta historiallisen ja sosiaalisen perspektiivin lisäksi.

Idea tohtoriopintojen aloittamisesta sai muotonsa loppuvuodesta 2011 juteltuani kaverini kanssa, joka oli juuri hyväksytty Oxfordiin. Aivan alusta asti halusin yhdistää filosofisen ja musiikillisen taustani ja juuri noihin aikoihin kiinnostukseni alkoi laajeta käsittämään laajempia näkökulmia kuin vain klassisen musiikin. Silloin päätin: heavymusiikki sen olla pitää.

Toisin kuin suurin osa tuntemistani muusikoista, aloitin musiikkiopintoni varsin myöhään, sillä aloitin viulunsoiton 11-vuotiaana. Tunnustan rehellisesti, että viiteen tai kuuteen vuoteen viulunsoitto ei varsinaisesti ollut mikään elämäni kulmakivi. Olen tottakai aina rakastanut musiikkia, mutta en ollut valmis sen opiskelun vaatimaan sitoutumiseen. Vasta myöhemmin, kun olin noin 18-vuotias, tajusin kuinka tärkeää soittaminen minulle oli ja sen jälkeen olen tarttunut asiaan aivan erilaisella asenteella. Ei minusta koskaan tullut David Oistrakhin veroista, tietenkään, mutta valmistuessani konservatoriosta olin nöyrästi iloinen saavuttamistani tuloksista.

Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy luultavasti Helsinki Summer Schoolin heavy metal -aiheiseen kurssiin, jota koordinoin ja jolla luennoin elokuussa 2015. Suunnitelmieni toteutus oli raskas mutta palkitseva kokemus ja sen tuleminen todeksi oli mittaamattoman hienoa. Ryhmäni oli upea, se koostui enemmän tai vähemmän ikäisistäni opiskelijoista, eikä ”opettajana” oleminen pilannut hauskuutta tai ryhmän ystävällistä henkeä. Lisäksi sain vapaat kädet kurssin suunnitteluun ja olin tyytyväinen saadessani kurssille monta erilaista vierailijaluennoitsijaa.

Unelmoin kaksoisurasta sekä musiikin tekijänä että sen tutkijana. Esiintyminen ja kaikki siihen liittyvä on ensisijainen pyrkimykseni, mutta tiedemaailma on lähes yhtä tärkeä ja uskon, että panokseni voisi olla hyödyllinen humanistisille tieteille. Valitettavasti kaikki tietävät, että molemmat alat ovat melko ahtaalla.