Marjatta Väänänen
Päivän humanisti

Marjatta Väänänen

Marjatta Väänänen on tehnyt pitkän uran toimittajana, poliitikkona ja kansalaisvaikuttajana. Hänet muistetaan 1970- ja 1980-luvuilta tiukkaotteisena ministerinä, joka puolusti kulttuurin monimuotoisuutta taistolaisuutta vastaan ja ajoi parannuksia kotiäitien asemaan. Hän oli myös Pohjoismaisen yhteistyön kannattaja ja ruotsinsuomalaisten koululaisten asianajaja. Väänänen teki myös pitkän uran naisasianaisena muun muassa Naisjärjestöjen keskusliitossa. Väänäselle myönnettiin ministerin arvonimi vuonna 1994.

Marjatta Väänänen

Helmi Marjatta Väänänen (os. Kittilä)
9.8.1923, Jyväskylä

Filosofian kandidaatti 1949, maisteri 1950 (kirjallisuus, taidehistoria, saksa), Helsingin yliopisto

Maalaisliiton sanomakeskuksen kulttuuritoimittaja 1949–1952, teatteriarvostelija 1949–1972, freelance -toimittaja 1952–1963
Kotilieden kulttuuritoimittaja 1963–1970
Valion jaostopäällikkö (tiedotus) 1972–1975
Valion osastonjohtaja 1975–1986

Keskustapuolueen kansanedustaja 1975–1991
Toinen opetusministeri Kalevi Sorsan I hallituksessa 4.9.1972–13.6.1975
Opetusministeri Martti Miettusen III hallituksessa 29.9.1976–15.5.1977
Toinen sosiaaliministeri Kalevi Sorsan III hallituksessa 19.2.1982–6.5.1983
Tasavallan presidentin valitsijamies 1978 ja 1982
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1976–1984

Tuotanto:
Maaseudun nainen, 1956
Sadekesän kirjeitä, 1974
Suoraan eestä Suomenmaan, 1996
Kolumnisti Heikintytär Maaseudun Tulevaisuudessa 1978–2013

Kuva: Keskustan ja maaseudun arkisto
Teksti: Tiia Niemelä

Marjatta Väänänen oli uransa alkuajoista lähtien selvästi naisasianainen. Hän toimi oman puolueensa maalaisliiton/keskustan naisjärjestössä, jonka edustajana hän päätyi vastavalmistuneena maisterina 1950-luvun alussa Naisjärjestöjen Keskusliiton (NKL) hallitukseen ja myöhemmin sen varapuheenjohtajaksi ja puheenjohtajaksi. Väänänen koki toiminnan NKL:ssä opettavaiseksi tulevia ministerivuosiakin ajatellen, vaikka NKL:n toimintaa haittasikin se seikka, ettei se nauttinut muiden vastaavien järjestöjen tapaan valtiontukea.

Lue lisää

Poliitikkona Marjatta Väänänen muistetaan kotihoidon tuen puolestapuhujana. Hän kertoo saaneensa idean niin kutsutusta ”äidinpalkasta” jo 1950-luvulla ollessaan itse kotona ja freelancerina kolmen pienen lapsen kanssa. 1950- ja 1960-luvuilla päiväkoteja oli vielä vähän ja ne oli tarkoitettu vain pahimpaan tarpeeseen. Kaikki merkit kuitenkin viittasivat niiden yleistymiseen, jolloin äidillä olisi parempi mahdollisuus käydä ansiotyössä.

Lue lisää

Marjatta Väänäsen opetusministerivuodet osuvat yksiin suuren suomalaisen Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisaallon kanssa. Maatalouden rakennemuutos ja länsinaapurin työvoimapula ajoivat useita satoja tuhansia suomalaisia muuttamaan 1960- ja 1970-luvuilla lahden toiselle puolen paremman elämän ja työpaikkojen perässä. Suomalaisista tuli nopeasti Ruotsin suurin siirtolaisryhmä.

Lue lisää

Marjatta Väänänen sai kulttuuri- ja opetusministerivuosinaan 1970-luvulla vastustajiltaan lempinimen ”Viikate-Väänänen” ja kannattajiltaan tittelin ”hallituksen ainoa mies”. Väänäsen aloittaessa ministerinä äärivasemmistolaisten, niin kutsuttujen taistolaisten, vaikutus kulttuurin kentällä oli suuri, ja he olivat edellisten ministerien aikana tottuneet erikoiskohteluun. Väänänen halusi kuitenkin lisätä poliittista tasapainoa kulttuurin kentällä ja leikkasi vasemmistovetoisten yhdistysten tukia vastaamaan paremmin muiden yhdistysten tukisummia.

Lue lisää