Takaisin

Marjatta Väänänen

Helmi Marjatta Väänänen (os. Kittilä)
9.8.1923, Jyväskylä

Filosofian kandidaatti 1949, maisteri 1950 (kirjallisuus, taidehistoria, saksa), Helsingin yliopisto

Maalaisliiton sanomakeskuksen kulttuuritoimittaja 1949–1952, teatteriarvostelija 1949–1972, freelance -toimittaja 1952–1963
Kotilieden kulttuuritoimittaja 1963–1970
Valion jaostopäällikkö (tiedotus) 1972–1975
Valion osastonjohtaja 1975–1986

Keskustapuolueen kansanedustaja 1975–1991
Toinen opetusministeri Kalevi Sorsan I hallituksessa 4.9.1972–13.6.1975
Opetusministeri Martti Miettusen III hallituksessa 29.9.1976–15.5.1977
Toinen sosiaaliministeri Kalevi Sorsan III hallituksessa 19.2.1982–6.5.1983
Tasavallan presidentin valitsijamies 1978 ja 1982
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1976–1984

Tuotanto:
Maaseudun nainen, 1956
Sadekesän kirjeitä, 1974
Suoraan eestä Suomenmaan, 1996
Kolumnisti Heikintytär Maaseudun Tulevaisuudessa 1978–2013

Kuva: Keskustan ja maaseudun arkisto
Teksti: Tiia Niemelä

Hallituksen ainoa mies

Marjatta Väänänen sai kulttuuri- ja opetusministerivuosinaan 1970-luvulla vastustajiltaan lempinimen ”Viikate-Väänänen” ja kannattajiltaan tittelin ”hallituksen ainoa mies”. Väänäsen aloittaessa ministerinä äärivasemmistolaisten, niin kutsuttujen taistolaisten, vaikutus kulttuurin kentällä oli suuri, ja he olivat edellisten ministerien aikana tottuneet erikoiskohteluun. Väänänen halusi kuitenkin lisätä poliittista tasapainoa kulttuurin kentällä ja leikkasi vasemmistovetoisten yhdistysten tukia vastaamaan paremmin muiden yhdistysten tukisummia.

Äärivasemmisto närkästyi ministerin toimista. Väänästä nimitettiin ”kulttuurifasistiksi” ja häntä syytettiin kotiin päin vetämisestä. Väänäsen ja taistolaisen kulttuuriväen kiista synnytti varsin eriskummallisen tapahtumasarjan Suomen poliittisessa historiassa maaliskuussa 1974. Tasavallan presidentin Urho Kekkosen vaikutusvalta ulottui tuohon aikaan perinteisesti presidentille kuuluvasta ulkopolitiikasta myös pitkälle sisäpolitiikan puolelle, ja taistolaiset toivoivat saavansa kulttuurikiistassa presidentin puolelleen. Ryhmä kulttuurivaikuttajia laati Väänästä vastaan osoitetun kirjelmän, jonka se lähetti yli sadalle kulttuurialan järjestölle allekirjoitettavaksi. Noin puolet järjestöistä, pääasiassa taistolaisvetoiset yhdistykset, allekirjoittivat kirjelmän, jonka kulttuurialan edustajista koostunut lähetystö luovutti presidentille.

”Äitii, tuu ikkunaan – Marjatta kiusaa!” Myös tasavallan tunnetuin pilapiirtäjä Kari Suomalainen kommentoi kulttuurivetoomusta omaan tyyliinsä. Kuva: Väänänen, Marjatta. Suoraan eestä Suomenmaan. Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu 1996.

Taistolaisten kirjelmä ei saavuttanut tarkoitustaan. Osa kulttuurivaikuttajista, esimerkiksi kuvataiteilija Eero Hiironen, tuomitsi tavan, jolla kirjelmä oli kerätty ja piti sitä demokratian vastaisena. Väänänen piti Nuoren Keskustan Liiton kulttuurikonferenssissa puolustuspuheen vähän kirjelmän luovuttamisen jälkeen ja monet lehdet julkaisivat sen kokonaisuudessaan. Helsingin Sanomat leimasi lähetystön käynnin presidentin luona ”lapselliseksi” ja Seikko Eskola ilmoitti Kanava-lehdessä: ”Suomen hallituksessa on ainakin yksi mies: Marjatta Väänänen”. Taistolaiset olivat yliarvioineet vaikutusvaltansa ja varsinkin kun sosialidemokraatit eivät lähteneet tukemaan heitä, kuivui suuri kulttuurimanifesti lopulta kokoon. Tapahtuma osoitti, että kulttuurin kentällä oltiin kyllästytty taistolaisten ylivaltaan.

 

Lähteet:
Väänänen, Marjatta. Suoraan eestä Suomenmaan. Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu 1996.

Takaisin