Kiinnostus johonkin tutkimusaiheeseen saa usein alkunsa vaivihkaa. 1980-luvun puolivälissä litteroin eli siirsin kirjoitusasuun miesryhmien keskusteluja professori Auli Hakulisen tutkimusavustajana. Jossakin vaiheessa havahduin kuulemaan ääninauhoitteilta lyhyitä äännähdyksiä: milloin kuului ”mm”, milloin ”joo”, milloin ”niin”. Nämä havainnot johtivat tutkimaan vastaussanojen (dialogipartikkelien) ”joo” ja ”niin” samankaltaisuutta ja eroja väitöskirjaksi asti. Samalla niiden tutkiminen johtikin myös selvittämään monenlaisia keskustelutoimintoja ja keskustelun jäsentymistapoja, sillä ”joo” ja ”niin” ovat keinoja vastata moniin erilaisiin puheenvuoroihin.

Kaksi ehkä kaikkein kiinnostavinta kurssia aivan opintojeni alussa Joensuussa olivat murteet ja sosiolingvistiikka – kielen alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu. Vuorovaikutustutkimus kuitenkin vei mukanaan. Vielä 1980-luvulla sosiolingvistisen ja keskustelunanalyyttisen tutkimuksen perusoletusten välillä vallitsi syvä juopa. Sosiolingvistisen tutkimuksen käsitys kielenkäytöstä ja ihmisten sosiaalisista identiteeteistä vaikutti staattiselta, kun taas keskustelunanalyyttinen tutkimus ei tuntunut tavoittavan laajempaa yhteiskuntaa; sosiolingvistit laskivat suuresta aineistosta äänne- ja muotopiirteitä, keskustelunanalyytikot analysoivat pienehköjä keskustelukatkelmia hyvin tarkasti.

Vuorovaikutusta erilaisissa instituutioissa ohjaa asioinnin tarkoitus, ja vuorovaikutuskäytänteet saattavat olla hyvinkin kiteytyneitä. Asiakaspalvelun parantamiseksi eri instituutiot pyrkivät kehittämään säännöllisesti asiakaspalvelutilanteiden vuorovaikutusta, ja vuorovaikutustutkimus voi auttaa instituutioita tässä kehittämistyössä.

Aloitin opintoni Helsingin yliopistossa 1970-luvun lopulla siirtyessäni silloisesta Joensuun korkeakoulusta Helsinkiin, suureen maailmaan. Helsingissä saattoi mennä filosofian luennoille, syventyä Suomen historian arkistoihin, tutustua lehtivalokuvaukseen. Pääaineen suomen kielen opinnoissa sai tietää paikannimien historiasta, kun Senaatintorille leijui hiljakseen lumihiutaleita.

Aikaa viipyilevään mietiskelyyn ja pitkäkestoiseen kenttätyöhön.

Hallintoa ja jäsenyyksiä

• Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen 2015–
• Helsingin yliopisto, kielentutkimuksen tohtoriohjelman johtoryhmän jäsen 2013–
• International Society for Conversation Analysis, sihteeri 2014–
• Tutkimuksen huippuyksikön Intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa johtaja 2012–
• Helsingin yliopisto, humanistisen tiedekunnan tutkimustoimikunnan jäsen 2012–
• Tutkimusosaston johtaja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008
• Kotikielen Seuran puheenjohtaja ja sen aikakauskirjan Virittäjän toimitusneuvoston puheenjohtaja 2006–2011
• …