Ihmiseksi, joka vielä opiskeluaikanaan ajatteli (kahden opettajan lapsena), ettei koskaan ryhtyisi opettajaksi, olen opettamisesta aika innostunut. Itse asiassa rakastan opettamista. Mutta tähän piti päätyä pienen mutkan kautta. Taidehistoriasta filosofian kandidaatiksi valmistuttuani, ja jo opiskeluaikana, tein 1980-luvun jälkipuolella pitkään kulttuuritoimittajan töitä. Olin mielestäni sanonut jäähyväiset yliopistolle kevään 1987 publiikissa ja kirjoitin Helsingin Sanomien kulttuuriosastoon kuvataiteesta ja sekä muuta kulttuurijournalismia.

Palasin Suomeen keväällä 1992. Poissa ollessani Helsingin yliopistoon oli perustettu naistutkimukseen erikoistunut Kristiina-instituutti ja uutinen siitä oli jo kiirinyt korviini Atlantin yli. Kristiinasta tulikin akateeminen ja poliittinen kotini vuosiksi. Opetin siellä ensimmäisen tieteidenvälisen kurssini, jossa käsiteltiin sukupuolirooleja ja sukupuolijärjestelmän rakenteita kuvakulttuurissa sekä osallistuin professori Kirsi Saarikankaan innostaviin seminaareihin. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla tein väitöskirjani loppuun Kirsin akatemiaprojektissa.

Sukupuolentutkimus on teoriaa ja empiriaa yhteennivova ala ja miellänkin itseni sukupuolta paljolti sen kuvien kautta lähestyväksi tutkijaksi. Olen tehnyt tutkimusta niin mediakuvastoista kuin nykytaiteesta. Nykyisessä työssäni Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin johtajana toimin suomalaisten taiteilijoiden, designerien ja arkkitehtien sekä taidealan muiden ammattilaisten kansainvälistäjänä. Vuonna 2015 25 vuotta täyttävä instituutti, amerikkalaisittain FCINY…

Parhaita hetkiäni Helsingin yliopistossa on lukemattomia – sanoisin, että kaikkiaan vuodet 1996–2009, jolloin Kristiina-instituutti toimi innostavana tieteidenvälisenä ja monitieteisenä ympäristönä sekä tutkimukselle että opettamiselle. Tuona aikana sain valmiiksi väitöskirjani ja paljon luetun Heterotehdas-kirjan sekä ehdin yliopistonlehtorina kouluttaa ison joukon vallitsevan sukupuolijärjestelmän ja heteronormatiivisuuden kyseenalaistajia sekä kriittisiä kuvien katsojia

Haaveilen paluusta tutkijan ja opettajan työhön. Kauteni New Yorkissa on ollut mahtava, työni innostavaa ja palkitsevaa ja työyhteisöni mainio. Olen tietenkin tehnyt tutkimusta pikkuhiljaa päivätyön ohessa ja huomaan kaipaavani opettamista ja opettamisessa oppimista.

Leena-Maija Rossi ja ohjaaja, dramaturgi Juha Lehtola keskustelevat A.A. Milnen teoksesta Nalle Puh YLEn sarjassa 10 kirjaa lapsuudesta. Sarjan ensiesitys oli kesällä 2008 ja se on nähtävillä YLEn Areenassa. Kesäsarja: Miltä Suomi näyttää ulkosuomalaisen silmin. A-studio 22.7.2013 Hyvä opettaja kuuntelee ja antaa palautetta. Leena-Maija Rossi sai Hyvä opettaja - Magister Bonus palkinnon. Helsingin yliopiston verkkouutiset 27.11.2009

Muuttuva sukupuoli 2015 Käsikirja sukupuoleen (toim. yhdessä Tuija Saresman ja Tuula Juvosen kanssa) 2009 Luontoa ja luonnotonta (yhdessä Marja-Terttu Kivirinnan kanssa) 2009