Takaisin

Leena-Maija Rossi

Leena-Maija Rossi
5.7.1962, Valkeakoski

Filosofian tohtori (taidehistoria ja naistutkimus), Helsingin yliopisto 1999
Fulbright scholar, New York University 1990–1991
Filosofian kandidaatti (taidehistoria), Helsingin yliopisto 1987

Johtaja, Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutti 2011–2016

Sukupuolentutkimuksen professori (ma), Helsingin yliopisto 2011
Sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori (ma), Helsingin yliopisto 2010
Naistutkimuksen yliopistonlehtori (ma), Helsingin yliopisto 2003–2009
Tutkijatohtori, Suomen Akatemia, Helsingin yliopisto 2000–2003
Tutkijatohtori, Suomen Akatemia, Taideteollinen korkeakoulu 1999–2000
Projektitutkija, Suomen Akatemia, Helsingin yliopisto 1996–1998
Dosentti, Helsingin yliopisto 2000
Dosentti, Turun yliopisto 2002

Tieteellinen toiminta
Tutkimusalat: Sukupuoli ja seksuaalisuus, visuaalinen kulttuuri taiteesta mediakulttuuriin, monikulttuurisuus ja intersektionaalisuus

Palkinnot:
Magister Bonus, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hyvän opettajan palkinto 2009
Suomen taideyhdistys, Vuoden taidekirja -palkinto 1995

Kuva: Kari Soinio
Tekstit: Leena-Maija Rossi (Kaija Hartikainen, toim.)

Parhaita hetkiäni Helsingin yliopistossa

Parhaita hetkiäni Helsingin yliopistossa on lukemattomia – sanoisin, että kaikkiaan vuodet 1996–2009, jolloin Kristiina-instituutti toimi innostavana tieteidenvälisenä ja monitieteisenä ympäristönä sekä tutkimukselle että opettamiselle. Tuona aikana sain valmiiksi väitöskirjani ja paljon luetun Heterotehdas-kirjan sekä ehdin yliopistonlehtorina kouluttaa ison joukon vallitsevan sukupuolijärjestelmän ja heteronormatiivisuuden kyseenalaistajia sekä kriittisiä kuvien katsojia.

Arki Kristiinassa oli inspiroiva ja juhla kuplivaa. Instituutissa juhlistettiin aina, kun joku sai rahoitusta tai julki tutkimustaan. Nautin myös silloisen työkulttuurimme epähierarkkisuudesta ja tasa-arvoisuudesta. Sitä henkeä olen parhaani mukaan vaalinut nykyisessäkin työssäni.

Aili Nenola (vas.), Leena-Maija Rossi, Minna Uimonen Kuva: Kristiina-instituutin kuva-arkisto

Surullisimpiin muistoihin kuuluu se hetki, jolloin selvisi, etten saanut työstävapaata New Yorkin instituutin määräaikaista johtajantyötä varten. Työsuhteeni päättyi, ja jouduin tyhjentämään työhuoneeni yliopistolla. Mutta en ole hetkeäkään katunut valintaani ja tutkimustöihin päässee takaisin.

Takaisin