Keskeisellä sijalla tutkimustyössäni on etnolingvistiikka eli kielten tutkimus suhteessa niiden etniseen, alueelliseen ja historialliseen kontekstiin. Etnolingvistiikka keskittyy varsinkin vähän tunnettujen kielimuotojen tutkimukseen kentällä niiden puhujien parissa.

Julkaisukielen valinta on aina oma haasteensa. Vaikka olen olosuhteiden pakosta joutunut julkaisemaan varsin paljon englanniksi, katson, että englannin käyttöön tieteen kielenä liittyy monia poliittisia ja kulttuurisia ongelmia, ja se kasvattaa epätasa-arvoa kansainvälisen tiedeyhteisön sisällä. Tämä näkyy myös siitä, että kaikki maailman ns. huippuyliopistot toimivat anglosaksisissa maissa – ikään kuin tiede olisi niissä korkeammalla tasolla. Myös kansainvälisten kustantajien ylläpitämät julkaisusarjat ovat nykyään lähes yksinomaan englanninkielisiä, mikä pahasti kaventaa tieteen näkökulmaa.

Ehkä haasteellisin tehtävä, jonka olen Helsingin yliopistossa toteuttanut, oli 14. Dalai Laman Suomen-vierailun yhteydessä isännöimäni seminaari elokuussa 2011. Olin tuolloin Suomalais-Tiibetiläisen kulttuuriseura ry:n puheenjohtaja ja siinä ominaisuudessa osavastuullisena vierailun järjestämisestä. Vierailuun liittyi monia yleisötilaisuuksia, mutta halusin, että Dalai Lama esiintyisi myös akateemisessa ympäristössä, kuten hän usein muissakin maissa tekee. Seminaarin aiheeksi sovittiin konfliktinratkaisu, ja siihen kutsuttiin Dalai Laman lisäksi joukko kansainvälisiä konfliktinratkaisun ammattilaisia. Tilaisuus oli avoin vain valikoidulle noin 100 hengen akateemiselle kutsuvierasjoukolle.

Uhanalaisten kielten tutkija on vaikean kysymyksen edessä: tulisiko kielten elämää ja kuolemaa tyytyä vain objektiivisesti havainnoimaan, vai pitäisikö asiaan subjektiivisesti puuttua? Biologit ovat jo pitkään puhuneet luonnon moninaisuuden puolesta, ja olisi outoa, elleivät kielitieteilijätkin ottaisi kielten tulevaisuuden asiaa omakseen. Perustelut ovat samat kuin biologiassa: moninaisuus on hyödyllistä, ja se on hyvä säilyttää silloinkin, kun emme vielä tiedä, mitä hyötyä siitä voi olla.

Japania Suomessa. Kielenosaamisen kehittäminen vaatii resursseja. Itä-Aasian tutkimuksen verkkosivut